Miksi ihmisten luottamus toisiinsa on palautettava?

0
327

Minne Suomi on matkalla? Katsotaanpas. Olemme nyt päässeet nauttimaan jonkun aikaa kansainvälisen talouden nousukaudesta ja meilläkin on vihdoin saatu luvut nousuun. Muun muassa työllisyys on parantunut viime vuosien aikana. Olemme tietysti osa EU:ta ja kansainvälisiä markkinoita, joten emme voi itse taikoa kania hatusta, vaan isossa kuvassa kuljemme muiden mukana. Puheet kansakunnan taloudellisesta hyvinvoinnista eivät kuitenkaan lämmitä niitä, joilla menee huonosti.

Tilastokeskuksen1) mukaan meilläkin elää yli 600 000 pienituloista täällä Suomessa, mikä on yli kymmenys väestöstä. Lukujen nousu ei tietystikään auta niitä, joilla menee edelleen yhtä huonosti tai huonommin kuin edellisinä vuosina. Tärkeintä on, että yhteiskuntamme tarjoaisi näille ihmisille mahdollisuuden nousta ja toteuttaa unelmiaan. Mikäli tarjoamme jokaiselle mahdollisuuden, yksilölle jää tehtäväksi toimia valitsemallaan tavalla.

Me suomalaiset emme ole myöskään mikään homogeeninen joukko, vaan täällä elää hyvinkin erilaisia ihmisiä, joilla on omat tarpeensa. Joku haluaa luokitella ihmisiä enemmistö- ja vähemmistöryhmiin, mutta itse en näe useinkaan tarvetta sellaiselle. Mielestäni on hienoa, että 2000-luvulla tämä erilaisten ihmisten kirjo on tullut tutuksi miltei kaikille meistä. Nykyisessä yhteiskunnassa ainoat ihmiskontaktimme eivät enää ole sukulaisemme ja ystävämme, vaan kuulemme yhä enemmän myös meille tuntemattomien ihmisten ajatuksia internetin välityksellä.

Tämän päivän suuria haasteitamme ovat muun muassa ilmastonmuutos sekä väestön vanheneminen. Näitä kahta yhdistää se asia, ettemme välttämättä aisti niitä jokapäiväisessä elämässämme. Se, että polkupyörästäsi puhkeaa rengas on sinulle välitön ongelma ja joudut vaihtamaan tai paikkaamaan renkaan, jos haluat jatkaa ajamista. Jos taas jätät kierrättämättä, valintasi vaikutus ei välttämättä konkretisoidu sinulle koskaan. Korkeintaan oppinut tuttavasi saattaa hieman paheksua elämäntyyliäsi. Sen sijaan se, että jotkut meistä menettivät työpaikkansa viime finanssikriisin aikaan, saattoi johtua amerikkalaisten huonosta politiikasta. Nykyisessä monimutkaisessa yhteiskunnassa haitallisten valintojemme kustannuksen maksaa siis usein joku muu.

Tässä astuu kuvaan median, päättäjien, tutkijoiden ja vaikuttajien rooli. Heidän tulisi kertoa tällaisista haasteista meille kaikille ja mielellään ymmärrettävällä tavalla. Meillä ei ole liiaksi aikaa tuhlattavana keskinäiseen riitelyyn ja toisistamme vikojen etsimiseen. Sen sijaan tulisi puhua enemmän asioiden todellisista syistä ja seurauksista. Haluan kuitenkin korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää ja hienoa, että meillä on erilailla ajattelevia ihmisiä ja mielipiteitä. Keskustelu vain liian harvoin jatkuu ensimmäistä lausetta pidemmälle, eivätkä eri näkemykset pääse oppimaan toisiltaan tarpeeksi.

Onko julkinen keskustelu erkaantunut tavallisten ihmisten ongelmista? Olet varmaan joskus kuullut puhuttavan sotesta, veroasteesta tai jostain muusta tärkeästä asiasta, mutta voi olla ettet ymmärrä siitä mitään. Itse en ainakaan voi sanoa ymmärtäväni. Sinua voi kiinnostaa enemmän se, mistä löydät töitä tai opiskelupaikan tai pääseekö lapsesi kouluun ensi vuonna. Entä saako äitisi kunnollista terveydenhoitoa, hänhän saattaa olla jo kovin vanhakin. Joku voi miettiä, mistä löytäisi edes yhden hyvän ystävän tai elämänkumppannín.

Tai sitten olen aivan väärässä, eikä mikään edellisistä ei kosketa sinun elämääsi. Tosiasiassa kuitenkin poliittisilla päätöksillä ohjataan monia ihmisten arkielämään vaikuttavia asioita. Haluaisin itse ymmärtää paremmin millä lailla päätökset vaikuttavat minun ja sinun elämään. Haluaisin myös ymmärtää, miksi muut ihmiset saattavat kannattaa täysin eri asioita ja päätöksiä kuin minä itse.

Uskon, että ihmisten sitoutuminen yhteiskuntaan nousee, kun ymmärrämme, miksi päätöksiä tehdään ja miksi ne eivät ole yksinkertaisia tai helppoja.

1)Pienituloisuusaste 2.3.2018 - https://findikaattori.fi/fi/103

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here