Presidenttien tapaaminen kertoo länsimaiden murroksesta

0
333

Presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin ovat tavanneet tänään Helsingissä. Tämä tarkoittaa, että satoja toimittajia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä on voinut nähdä kaupungissa. Myös kotimainen media on noteerannut tapaamisen isosti. Olemme voineet lukea useita kommentteja huippukokoukseen liittyen ja Yle on tarjonnut ansiokkaasti kuvaa tapahtumista pitkin päivää. Tämän lisäksi mielenilmauksia on järjestetty Putinin ja Trumpin politiikkaa vastaan, mutta esimerkiksi Helsinki Calling -mielenilmaus jäi osallistujamäärältä odotettua pienemmäksi – sen myönsivät tapahtuman järjestäjätkin. Vastapainoksi on voinut kuulla myös lämpimiä tervehdyksiä presidenteille.

Mielestäni on hienoa, että tapaamispaikaksi valittiin juuri Helsinki. Meidän on hyvä profiloitua paikaksi, jossa voidaan järjestää suurvaltojen välisiä huippukokouksia. En tietysti tiedä, mikä kokouksen sisältö on tarkalleen ottaen ollut. Silti näen ehdottomasti positiivisena sen, että Yhdysvallat ja Venäjä käyvät neuvotteluja keskenään. Olemme eläneet (en toki itse) myös kylmän sodan ajan, jolloin näiden kahden valtion – idän ja lännen – välinen vuoropuhelu tuntui mahdottomalta.

Tosin tänään aamulla saimme lukea Trumpin twitteristä, että suurvaltojen välit ovat huonommat kuin aikoihin. Vaikka kyse on varmasti osittain Trumpin retoriikasta, tämä kertoo, että tarvetta kokoukselle varmasti on. Suurvaltojen väliset suhteet ovat muuttumassa etenkin Kiinan kasvun myötä ja yksinapainen maailma saattaa jäädä 1900-luvulle. Tapaamispaikka olisi varmasti voinut olla yhtä hyvin jokin muukin kuin Helsinki, mutta nyt saamme ainakin positiivista näkyvyyttä pääkaupungillemme. Mediasta samaani kuvan ja vierailevien presidenttien kommenttien perusteella tasavallan presidenttimme on hoitanut tapahtuman järjestelyt erinomaisesti.

Mielestäni Jussi Halla-aho kirjoitti hyvin, kuinka Kiinan johtaja Xi:n vieraillessa maassamme ei ollut lainkaan samanlaista puhetta mielenilmauksista, vaikka Xi:n meriitit ihmisoikeusrikkomuksissa taitavat olla hieman suuremmat kuin valkoisen talon herralla. Ja Kiinan taloudellinen vaikutusvalta on jo kasvanut likimain Yhdysvaltain mittoihin. Myös Putin on vieraillut aiemminkin Suomessa ja silloinkaan ei ollut samanlaista mediahuomiota tai kritiikkiä tätä Venäjää itsevaltiain ottein hallitsevaa presidenttiä kohtaan. Tämän päiväinen tapahtuma on ollut mediahuomiossa omassa luokassaan. Tosiasiassa suomalaisia ei kiinnosta likimainkaan samalla lailla Venäjällä tai Kiinassa tapahtuvat ihmisoikeusrikkomukset, sillä Suomi on länsimainen valtio.

Suomen valtionjohto on myös selvästi ilmaissut meidän kuuluvan länteen. ”Me emme ole puolueeton maaperä” ovat vakuuttaneet monet poliitikot niin oikealta kuin vasemmalta. Tällä pyritään luultavasti vastaamaan esitettyyn kritiikkiin uudesta suomettumisen aikakaudesta. Mielenkiintoinen kysymys kuuluu: mikä tämä länsi on tänä päivänä?

Yhdysvallat on perinteisesti ollut läntisen maailman keulakuva. Nyt kuitenkin monet läntistä maailmaa ihannoivat ihmiset näkevät Trumpin todellisena sivistyksen irvikuvana. Samaan aikaan myös Euroopan unioni on ilmiselvässä kriisissä. Sen kahdessa suurimmista maista (Saksa ja Italia) on ollut vaikea muodostaa hallitusta, yksi suurimmista (Iso-Britannia) on jo ilmoittanut lähtevänsä unionista ja komissio Junckerista kertovat tuoreimmat kuulumiset kertovat lähinnä orastavasta alkoholiongelmasta. Kun samaan soppaan heitetään sovinistista kieltä käyttävä Trump, kertoo se mielestäni siitä, että länsimainen maailma on isossa murroksessa.

Iltapäivällä Trump heitti jälleen lisää vetää myllyyn toteamalla, että luottaa enemmän Putiniin kuin omiin amerikkalaisiin turvallisuusorganisaatioihinsa. Tälläisten kommenttien jälkeen on tavallisena kansalaisena enää vaikea päätellä, että naruttaako Putin Trumpia vai toisin päin. Joka tapauksessa tämä alleviivaa sitä, että läntisessä maailmassa valtarakenteet ovat totisesti muuttumassa. Vanha eliitti saa väistyä Trumpin näyttäessä sille keskisormea ja puhdistaessa pöhöttynyttä ilmapiiriä.

Länsimaisuus on meille voimavara, josta kannattaa pitää kiinni ja tämän on mielestäni myös tapahtuman suuri mediahuomio osoittanut. Mikäli emme onnistu ratkaisemaan länsimaiden sisäisiä ongelmia, on vaarana maailman vaikutusvallan menettäminen itään. Ja siinä kohtaa voi olla, että joudumme tahtomattamme kiinnostumaan vähän enemmän sekä Venäjän että Kiinan sisäisestä politiikasta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here