Sekä feministien että maahanmuuttokriitikoiden huoli raiskauksista on aiheellinen

0
305

Ensinnäkin osanottoni kaikille seksuaalirikostapausten uhreille ja heidän omaisilleen. Osanottoni ei kuitenkaan riitä ehkäisemään tulevia tapauksia, vaan tarvitaan kunnolliseen analyysiin perustuvia toimia. Viimeaikaset seksuaalirikosepäilyt ovatkin herättäneet runsasta keskustelua, mikä on hyvä asia. On luonnollista, että turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset aiheuttavat poikkeuksellisen suurta pettymystä, surua ja jopa vihaa. Turvapaikanhakijat ovat tulleet tänne paeten omassa maassa kohtaamaansa hätää ja pyytäen meiltä apua. Siispä moni tuntee olonsa petetyksi, kun osa heistä syyllistyy täällä rikoksiin. Vaikka suurin osa turvapaikanhakijoista ei aiheuta mitään ongelmaa, jäävät rikolliset mieleen, sillä jokainen uhri on liikaa.

Rikokset ilmentävät kahta eri ongelmaa

Miten tapahtumiin tulisi suhtautua? Maahanmuuttokriitikot ovat ottaneet tämän poliittiseksi lyömäaseeksi jälleen yhtenä todisteena epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taas närkästyttää poliittisista syistä muiden puolueiden kannattajia, sillä luultavasti maahanmuuttokriittiset saavat nostatettua tällä kannatustaan. Mielestäni kriitikoiden toiminta on täysin loogista, sillä raiskaustapausten näkeminen osoituksena epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta on perusteltua. Kritiikki tuleekin nähdä ensi sijassa nimenomaan epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuvana.

Monet, jotka eivät näe tapahtumilla mitään yhteyttä maahanmuuttoon, näkevät seksuaalirikokset osoituksena yhteiskunnan myrkyllisestä maskuliinisuudesta. Onhan seksuaalirikoksista ihan poikkeuksellisen suuri osa miesten tekemiä. He ovat myös omalta osaltaan oikeassa, sillä tämä on suuri ongelma, joka on vaivannut yhteiskuntaamme pitkään – kenties koko historian ajan.

Meillä onkin käsissämme kaksi ongelmaa. Epäonnistunut pakolaispolitiikka sekä seksuaalirikokset. Mikä näitä kahta ongelmaa yhdistää? Se, että Oulun tapaukset käyvät esimerkkeinä molemmista. Tapaukset ovat kenties tuoneet seksuaalirikokset näkyvämmin esille uudessa muodossa, kun suomalaisessa kulttuurissa ne ovat olleet pitkään asioita, joista on vaiettu. Niinpä mikäli ongelmiin osataan reagoida oikein, voi näistä tapauksista lähteä myös yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä tervehdyttävä kehityskulku.

Vallitsevassa keskustelussa haaste tuntuu olevan se, miten tapauksia käytetään esimerkkinä vain toisesta ongelmasta. Tämä riippuu siitä, kumman ongelman keskustelija priorisoi korkeammalle vai tunnistaako hän toista ongelmaksi lainkaan.

Pakolaispolitiikka helpommin ratkaistavissa

Miten näitä kahta ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan? Mielestäni pakolaispolitiikka on helpommin ratkaistavissa, sillä ongelma on suhteellisen nuori, eikä se ole vielä levinnyt koko yhteiskuntaan. Seksuaalirikokset ylipäänsä taas ovat niin laajalle levinnyt ongelma, että niiden ratkaiseminen vaatii isoja kulttuurillisia muutoksia, jotka vievät paljon aikaa. Tämä ei silti tarkoita, etteikö ongelmaa pitäisi pyrkiä ratkaisemaan kaikin keinoin.

Esitän kuitenkin seuraavassa muutamia esimerkkejä, miten pakolaispolitiikkaa voitaisiin parantaa. Ehdotukset eivät suinkaan ole uusia, vaan vastaavia on kuultu kotimaisessa politiikassa jo pitkään.

Turvapaikanhakijat kohtaavat varmasti paljon pettymyksiä tullessaan Suomeen, sillä heitä ei aina kohdella oikeudenmukaisesti ja heillä voi olla jo ennestään vaikeaa kotimaansa tilanteen takia. Lisäksi uuden kulttuurin pelisäännöt eivät välttämättä ole kaikille heti täysin selviä – itse kultakin menee varmasti aikansa sopeutua uuteen maahan. Turvapaikanhakuprosessia on myös pidetty liian pitkänä, mikä syö ihmisen jaksamista. Lisäksi monet ovat täällä paossa ilman perheitään. Valitettavasti joillakuilla tämä eskaloituu Oulun kaltaisiin tapahtumiin. Miten tapahtumat voitaisiin jatkossa estää?

Vaikka monet ovat kokeneet kauhuuksia kotimaassaan, osa on tullut tänne myös ilman todellista hätää, ainoastaan paremman elintason toivossa. Tästä ei voi syyttää turvapaikanhakijoita, vaan Suomen epäonnistunutta markkinointia. Meillä on pitkään ollut liian leväperäiset sosiaalietuudet maahantulijoille. Tämän huomaa myös siitä, kuinka turvapaikanhakijat järjestäen hakeutuvat Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan, eivätkä halua jäädä kotimaataan lähemmäksi muihin EU-maihin. Tämän seurauksena Euroopan halki kulkee tuhansia turvapaikanhakijoita vailla kunnollista kontrollia. Heidän kuljetuksistaan huolehtivat moninpaikoin salakuljettajat ja muut hämäräbisnekset. Lisäksi osa EU-maista on käytännössä katsoen irtisanoutunut yhteisistä sopimuksista ja EU-maiden keskinäinen maahanmuuttopolitiikka vaihtelee paljon. Tämän sirkuksen maksajiksi joutuvat sopimuksiin sitoutuneet maat, minkä lisäksi kärsijänä ovat tietysti turvapaikanhakijat itse. Tilanne ei siis ole optimaalinen kenellekään.

Miten tilannetta voitaisiin parantaa? Mielestäni Suomen tulisi toistaiseksi kieltäytyä ottamaan pakolaisia turvallisista maista, kuten Ruotsin rajan yli pyrkiviä. Migrin mukaan vuonna 2017 turvapaikkaa haki reilu 5000 ihmistä. Saman määrä voitaisiin ottaa viranomaisten kontrolloimina kuljetuksina suoraan kriisialueilta. Tällä voitettaisiin monia haasteita.

Ensinnäkin turvapaikan saisivat oikeasti haavoittuvimmassa asemassa olevat, kuten lapset ja naiset. Lisäksi perheitä ei tarvitsisi erottaa nykymallin tapaan, jossa miehet lähtevät metsästämään turvapaikkaa yksinään toiveissaan yhdistää perhe myöhemmin. Myös salakuljettajien markkinat ja toivottoman tuntuiset Välimeren ylitykset kumivenein vähentyisivät, mikäli useimmat EU-maat saataisiin näihin toimiin mukaan. Kolmanneksi kotouttamistoimet olisi luultavasti helpompi järjestää, kun pakolaiset saapuisivat maahan suurempina kontrolloituina joukkoina. Näin apu ja avuntarve saadaan paremmin kohtaamaan.

Tämä edellyttää tietysti joistain sopimuksista luopumista Suomen osalta. Sopimuksista irtautumista on kuitenkin jo nähty muiden maiden osalta, eikä mielestäni huonoissa käytännöissä ole järkeä pysytellä ainoastaan jonkun kuvitellun eurooppalaisen koheesion vuoksi. Koheesiota voidaan rakentaa myös uudenlaisen politiikan kautta.

Kuten todettua toinen ongelma, seksuaalirikosten yleisyys myös suomalaisessa kulttuurissa, on vaikeammin ratkaistavissa oleva ongelma. Tässä mielessä Oulun tapahtumat voivat toimia myös herätyskellona, joka saa yhä useamman tajuamaan ongelman laajuuden. Feministiset liikkeet ovat jo pitkään tehneet hyvää työtä asian esille tuomiseksi ja tärkeää onkin, että asioista uskalletaan puhua avoimesti ketään etukäteen tuomitsematta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here