Pienydinvoima on lupaava työkalu päästötalkoisiin

0
1967

Kaukolämpö on pitkään ollut energiatehokas ja luotettava tapa lämmittää suomalaisten kodit. Sen tuotannosta vastaavissa energiayhtiössä pohditaan nyt, miten kaukolämpö voidaan tuottaa jatkossa ilman, että samalla syntyisi ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Niitä syntyy käytännössä aina, kun jotain poltetaan lämmöksi.

Liuta poliitikkoja ja asiantuntijoita on nostanut keskusteluun sarjavalmisteiset pienydinvoimalat (Small Modular Reactor, SMR) yhtenä ratkaisuna lämmöntuotannon päästövähennyksiin. Yleisesti SMR-termillä kuvataan voimaloita, joiden sähköteho on korkeintaan 300 MW, ja jotka voidaan valmistaa tehtaassa ja asentaa paikalleen rakentamisen sijasta. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen NuScalen 60 MW:n reaktoria suunnitellaan kutakuinkin ison rahtikontin kokoiseksi. Koko laitos voisi olla pienen kerrostalon kokoinen, ja sinne kannattaisi asentaa samalla useampikin samanlainen reaktori tuottamaan lämpöä ja sähköä.

Pienydinvoima todella on lupaava kehityssuunta. Standardoitu sarjatuotanto voisi mahdollistaa ydinvoiman nopeamman, edullisemman ja joustavamman hyödyntämisen. Pienempi koko helpottaa reaktorin hallintaa, ja turvallisuus voidaan saavuttaa teknisesti suuria voimaloita yksinkertaisemmin. Teknologiassa ei ole varsinaisesti mitään uutta, sillä samalla periaatteella toimivia reaktoreita on ollut erilaisessa käytössä jo vuosikymmeniä. Kaupunkien lämmittämiseen tarkoitettuja voimaloita ei kuitenkaan saa vielä kaupan hyllyltä.

Osasyy ongelmaan on ydinvoimaa vaivaava muna-kana-ongelma: päättäjät vetoavat siihen, ettei teknologia ole vielä kaupallista, reaktorivalmistajat tuskailevat että poliittinen vastustus tekee kaupallistamisen vaikeaksi. Nyt tarvitaankin rohkeaa tienraivaajaa - voisiko se olla Suomi?

Rohkeus ja riskit kulkevat käsi kädessä, ja uusien ratkaisujen kokeileminen on lähes aina peesaamista kalliimpaa. Tähän ovat muun muassa Espoo ja Helsinki vedonneet lausunnoissaan pienydinvoimasta. Kuitenkin meillä vallitsee ainakin puheiden tasolla laaja konsensus siitä, että Suomen on oltava ilmastotyössä edelläkävijä. Tämän pitäisi näkyä johdonmukaisesti teoissakin, ja Suomen vahva ydinvoima- ja kaukolämpöosaaminen luo erinomaisen pohjan ponnistaa SMR-kehityksen kärkeen.

Millaista politiikkaa pienydinvoiman edistäminen sitten tarkoittaisi? Kansallisella tasolla olisi tarkasteltava nykyistä ydinenergiaa koskevia lakeja, asetuksia ja ohjeita, ja päivitettävä niitä tarvittaessa joustavammaksi. Kaupungeissa ja energiayhtiöissä olisi selvitettävä tarkemmin, miten pienydinvoimaa voisi hyödyntää kaupunkien lämmöntuotannossa, kartoitettava mahdollisia sijainteja ja aloitettava vuoropuhelu asukkaiden ja asiakkaiden kanssa. Jos ilmastonmuutosta torpataan tosissaan, pitäisi polttamiseen perustuvasta lämmöntuotannosta päästä eroon joka tapauksessa viimeistään 2030-luvulla, eli jahkailuun ei ole aikaa.

On tärkeää myös muistaa, ettei sarjatuotettu pienydinvoima ole mikään kaiken ratkaiseva hopealuoti, johon vedoten voisi jättää tekemättä kaikkea muuta, mikä toimii. Esimerkiksi lämmön varastointiin, lämpöpumppuihin, maalämpöön ja energiatehokkuuteen voi ja pitää panostaa jo nyt. Pienydinvoiman edut ovat kuitenkin niin lupaavat, että sen kehitystä ja käyttöä on hyvät perusteet edistää.

DI, tutkija, vihreä kaupunginvaltuutettu Helsingistä. Ehdolla eduskuntavaaleissa keväällä 2019.

Tiina Rytky on energia- ja ilmastoasioihin
erikoistunut SDP:n eduskuntavaaliehdokas
Helsingistä.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here