Mitä asioita Suomen tulisi edistää EU:n puheenjohtajamaana?

0
556

Suomi aloittaa EU:n puolivuotisen puuheenjohtajuuden heinäkuussa 2019. Miten Suomen tulisi valmistautua puheenjohtajuuteen ja mitä asioita Suomen tulisi ajaa puheenjohtajakaudellaan?

Podcast

Kirjalliset näkökulmat

Juhani Klemetti: Strateginen lähestyminen Suomen Euroopan unionin puheenjohtajakauteen

Suomen kolmas Euroopan unionin puheenjohtajakausi lähestyy haasteellisessa tilanteessa. Brexitin kohtalo on avoin, monivuotiset budjettikehysneuvottelut ovat käynnissä, yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä ei ole päästy yhteisymmärrykseen, ja suhteet Venäjän kanssa ovat historiallisen huonossa kunnossa. Edellä esitettyjen haasteiden lisäksi EU:n edustama monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö on kriisissä maailmanlaajuisesti, ja myös unionin jäsenmaissa syntyneet uudet populistiset poliittiset liikkeet haastavat avoimesti EU:n legitimiteettiä.

Suomelle pienenä maana EU ja etenkin sen puheenjohtajuus antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden nostaa esille meille tärkeitä asioita ja vaikuttaa niihin. Puheenjohtajakauden teemat on parasta jakaa kahteen eri kategoriaan; EU:n ajankohtaisiin asioihin ja Suomen omiin tavoitteisiin, joihin Suomella on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa. Näin saadaan parhaat valmiudet puheenjohtajakauteen valmistautumiseen.

Ajankohtaisina asioina tulee väistämättä nousemaan suuria kokonaisuuksia. On siis erittäin tärkeä valmistautuessa arvioida, missä kokonaisuuksissa Suomen kannattaa ottaa rooli neuvottelujen välittäjänä, ja mitä asioita Suomen kannattaa nostaa esille ajaakseen omia etujaan. Omien etujen ajaminen EU:ssa täytyy tehdä strategisesti. Kaikkea ei voi saavuttaa, vaan oma neuvotteluvoimamme pitää kohdentaa.

Suomen aikaisemmilla puheenjohtajakausilla on korostunut pohjoinen ulottuvuus. Tämä rooli on perustunut Suomen erityiseen asemaan lännen ja Venäjän suhteiden sillanrakentajana. On Suomen etu, että Venäjän ja lännen suhteet parantuisivat, ja suomalaiset yritykset voisivat palauttaa kauppasuhteet Venäjän kanssa. Myös turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että jännitteitä Euroopan ja Venäjän välillä saataisiin laantumaan. Venäjän viimeaikaiset uhkaukset jättää Euroopan neuvosto on huolestuttavaa. Kyseessä on ainut yhteinen foorumi dialogille EU -maiden ja Venäjän välillä.

EU:n yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä sopiminen on ajankohtaisista asioista kriittisin. Tämä on suuri kysymys, koska se osaltaan vaikuttaa suuresti koko unionin sisällä tapahtuvaan vapaaseen liikkuvuuteen. Schengen-järjestelmä ei tule kestämään enää toista vuonna 2015 tapahtunutta Schengen-järjestelmän murtumista, vaan se johtaisi sisärajatarkastusten palauttamiseen jäsenmaiden välille. Vapaa liikkuvuus EU -maiden välillä on EU:n integraation perusta. Mikäli unionin sisään palautuvat rajat, on sillä suuri symbolinen vaikutus. Suomella on myös yksi pisimpiä EU:n ulkorajoja, joten on meidän etumme saada ulkorajat turvattua.

Monivuotisen budjettikehyksen rakentaminen ja siitä päättäminen eivät tule olemaan helppoa. Kysymys on etenkin siitä, jatkaako EU Itä-Euroopan jäsenmaiden mittavaa taloudellista tukemista, vaikka nämä maat ovat osoittaneet piittaamattomuutensa unionin perusarvoihin kuuluvaan oikeusvaltion ylläpitämiseen. Lisäksi Iso-Britannian lähtö EU:sta tuo ison loven budjettiin, joka tarkoittaa budjetin uudelleen mitoittamista, koska nykyisessä ilmapiirissä jäsenmaiden maksujen korottaminen tuskin on houkutteleva vaihtoehto. Budjettineuvotteluissa Suomen tulee toimia vastuullisena ja EU:n arvoja puolustavana neuvottelijana.

Suomi voi myös osaltaan edesauttaa EU:n demokratiakehitystä ja pyrkimystä päästä lähemmäksi kansalaisia. EU:n hyväksyttävyyden nostaminen kansalaisten silmissä on hyvin olennaista nykyisessä herkässä poliittisessa tilanteessa, jossa Brexitin kaltaiset tapahtumat eivät ole myöskään tulevaisuudessa poissuljettuja. Suomen tulee kaikissa olosuhteissa edistää vakaampaa hyvinvoivaa Eurooppaa ja toimia aktiivisena välittäjän ajankohtaisten asioiden viemiseksi lähemmäs sopimuksia.

Euroopan unionin puheenjohtajakauteen valmistautumisessa tarvitaan strategista ajattelua. Siinä ei saa sortua populismiin tai lillukan varsiin, vaan keskittyä ainoastaan asioihin, joissa Suomi voi olla kokoaan isompi. Suomen kiistaton etu kansainvälisillä areenoilla on toimia neuvottelujen neutraalina välittäjänä, mutta puheenjohtajana Suomen pitää myös pystyä tuomaan esille asioita, joita se haluaa edistää oman edun nimissä.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Simo Grönroos: Suomen johdolla loppu humanitaariselle maahanmuutolle

Suomen kolmannen EU:n puheenjohtajakauden alun häämöttäessä tulevana kesänä repii kysymys maahanmuutosta Eurooppaa. Vallitseva konsensus monen Euroopan maan politiikassa on pitkään ollut se, että laajamittainen maahanmuutto on välttämätöntä ikääntyville eurooppalaisille valtioille. Turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäinen nousu vuonna 2015, ja sitä seurannut herääminen todellisuuteen ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen – uusien nettoveronmaksajien sijaan tulijoita vastaanottaneet maat ovat saaneet lähinnä turvattomuutta, taloudellisia rasitteita sekä etnisyyteen ja arvoihin liittyviä ristiriitoja.

Unkarin johdolla niin sanotut Visegrad-maat ilmoittivat heti siirtolaiskriisin alussa, etteivät ne jaa muun Euroopan visiota Afrikasta ja Lähi-idästä tulevasta massasiirtolaisuudesta. Vuonna 2016 Iso-Britannian päätökseen erota unionista vaikutti merkittävältä osin siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset. Myös Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi osoitti osaltaan, että kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon on nousussa myös Atlantin toisella puolella.

Myös Itävalta ja Italia ovat nyt liittyneet maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuvien maiden rintamaan. Ranskassa laajat hallituksenvastaiset protestit ovat verotuksen ja elintason heikentymisen lisäksi saaneet voimaa kansan kriittisestä suhtautumisesta Euroopan unioniin ja maahanmuuttoon. Laajamittaisen turvapaikkamaahanmuuton jatkamisen kannalla tuntuvat Saksan ja heikentyneen Ranskan kanssa olevan enää lähinnä pienemmät maat kuten Ruotsi ja Suomi.

Kun Suomen kausi EU:n puheenjohtajana alkaa kesällä, tulee suurin huomio kiinnittää maahanmuuttoon liittyviin kysymyksiin. Afrikan väkiluvun on ennustettu nelinkertaistuvan kuluvan vuosisadan aikana miljardista neljään miljardiin ihmiseen. Afrikkaan ja muuttoliikkeisiin erikoistunut Stephen Smith on arvioinut tuoreessa kirjassaan Ryntäys Eurooppaan (Edition Grasset 2018), että vuosisadan puoleenväliin mennessä afrikkalaisten määrä voi nousta jopa neljännekseen Euroopan väestöstä. Vallitsevan maahanmuuttopolitiikan jatkuminen tarkoittaa siis taloudellisten ongelmien ja etnisten ristiriitojen lisäksi myös historialliset mittasuhteet saavuttavaa väestönvaihdosta.

Euroopan unionin puheenjohtajamaana Suomen tulisi ensinnäkin nostaa esiin se, että maahanmuuttopolitiikan tulee saada olla jokaisen maan omassa päätäntävallassa oleva kysymys, eikä Euroopan unionin tule pakottaa jäsenmaita ottamaan maahanmuuttajia vastaan vasten tahtoaan, esimerkiksi unionin ajaman ”taakanjaon” perusteella.

Puheenjohtajamaana Suomen olisi tärkeää nostaa laajempaan keskusteluun se tosiasia, että kansainvälinen pakolaisjärjestelmä on jäänyt ajastaan jälkeen ja humanitaarisen auttamisen järkeistämiseksi tarvittaisiin koko järjestelmän täysremontti. Malliksi uudessa järjestelmässä voitaisiin ottaa brittiläisten kehitysmaatutkijoiden Paul Collierin ja Alexander Bettsin teoksessaan Refuge – Transforming a Broken Refuge System (Allen Lane 2017) luomat suuntaviivat siitä, miten humanitaarisen maahanmuuton sijaan länsimaiden tulisi keskittää auttamisen resurssit pakolaisleireille, jolloin apu olisi tehokasta ja tasapuolista.

Collier ja Betts esittävät, että suoran rahallisen avustamisen lisäksi länsimaat voisivat myös investointitukien ja tullipolitiikan avulla olla kehittämässä pakolaisleireistä oikeita kaupunkeja, joissa ihmisillä olisi hyvä elää ja mahdollisuus tehdä työtä ja opiskella. Euroopan unionilla onkin tällaisesta toiminnasta jo kokemusta Jordaniasta, jossa pakolaisleiristä on kehitetty työnteon mahdollistava erityistalousalue.

Siirtolaisvirrat olisi myös käytännössä helppo katkaista vuonna 2016 solmitun Turkki-sopimuksen kaltaisilla sopimuksilla, joissa tulijat palautetaan turvallisille alueille lähelle lähtömaita. Tulijavirrat loppuisivat nopeasti, kun Välimeren ylittäjät poikkeuksetta siirrettäisiin Euroopan ulkopuolella oleville pakolaisleireille, ilman mahdollisuutta päästä Eurooppaan asumaan.

Kansainvälisen auttamisen osalta on jokaisen maan ajateltava terveellä järjellä. Auttaminen ei saa uhata maan omaa turvallisuutta ja yhteiskunnan vakautta. Avun täytyy lisäksi olla oikeassa suhteessa auttajan omaan taloudelliseen tilanteeseen. Humanitaarisen auttamisen reformi olisikin win-win-tilanne, jossa eurooppalaiset valtiot välttäisivät turvapaikanhakijoista ja kiintiöpakolaisista aiheutuvat taloudelliset ja yhteiskunnan vakauteen liittyvät uhat ja auttaminen olisi pakolaisleireillä tehokasta ja tasapuolista.

Se, että Suomi lähtisi puheenjohtajakaudellaan ajamaan aktiivisesti kurssin kääntämistä maahanmuuton suhteen, vaatisi kuitenkin merkittävää muutosta nykyiseen politiikkaan nähden. Suomen osalta keväällä käytävät eduskuntavaalit näyttävät, mikä on kansallinen tahtotila maahanmuuttopolitiikan suhteen ja heti perään järjestettävät eurovaalit osoittavat laajemmin sen, mihin suuntaan eurooppalaiset haluavat maanosaansa kehittää.

Lähteet:
  1. Samuli Salminen: Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 1: Toteutuneet julkisen talouden tulot ja menot, Suomen Perusta 2015
  2. Alexander Betts & Paul Collier: Refuge – Transforming a Broken Refuge System, Allen Lane 2017
Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Iiris Asunmaa: Nuoret eurooppalaisen politiikan keskiöön

Euroopan unionin kansalaisista noin kolmasosa oli alle 30-vuotiaita vuonna 2016. Nykyisille nuorille Eurooppa pystyy tarjoamaan enemmän kuin yhdellekään aiemmalle sukupolvelle. Kuitenkin epävakaa taloustilanne sekä työn ja toimeentulon jatkuvat muutokset ovat johtaneet siihen, että nuoret eivät tule saavuttamaan vanhempiensa varallisuustasoa. Ilmastonmuutos, nuorisotyöttömyys ja epävakaa maailmanpoliittinen tilanne ovat haasteita, jotka yhdistävät milleniaaleja ympäri Euroopan. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on merkittävä mahdollisuus nostaa yleiseurooppalaisia nuorisolähtöisiä teemoja Euroopan päätöksenteon keskiöön.

Miten varautua tulevaisuuteen, jossa ilmastonmuutos on yhä todellisempi uhka? Eurooppanuorten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa nuorista kokee, että eurooppalaista yhteistyötä tulee lisätä etenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kun ilmastonmuutoksesta puhutaan, pitäisi keskustella myös ilmastonmuutoksen aiheuttamista epäsuorista seurauksista. Esimerkiksi kuivuus, maastopalot ja hurrikaanit sekä pula puhtaasta vedestä aiheuttavat tulevaisuudessa kriisejä sekä Euroopassa että lähialueillamme. Rohkeammalla ilmastopolitiikalla Euroopan unionilla olisi paremmat mahdollisuudet sekä vastata vääjäämättömän ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin että varautua niihin. Euroopan unionin tuleekin Suomen puheenjohtajuuden luotsaamana nostaa ilmastonmuutoksen torjunta todelliseksi Euroopan kärkiteemaksi. Suomi on edelläkävijä kierrätyksessä ja kiertotaloudessa, joten ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävämpi kehitys istuisivat luontevasti osaksi Suomen puheenjohtajuuskauden teemoja. Ilmastonmuutosta hillitseviä toimia tulee lisätä tehokkaasti ja nopealla aikataululla, jotta alueelliset erityispiirteet säilyvät tuleville sukupolville.

Ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi yksinäisyys, nuorisotyöttömyys sekä riittämätön tai epävarma toimeentulo ovat haasteita, joita nuoret kohtaavat nyt, mutta jotka nykyisellä menolla kummittelevat myös tuleville sukupolville. Eurooppalaiset nuoret kamppailevat epävarmojen tulevaisuudennäkymien kanssa koulutukseen, toimeentuloon ja sosiaaliseen elämään liittyvissä kysymyksissä. Onkin löydettävä keinoja, joilla voidaan kehittää ja ylläpitää nuorten elämänlaatua sekä torjua ja vähentää sosiaalisia ongelmia. Suomen tulee puheenjohtajuuskautensa aikana peräänkuuluttaa koulutuksen kehittämistä, nuorten liikkuvuuden parantamista ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista kaikissa jäsenmaissa. Yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen on tärkeää varsinkin niille nuorille, jotka tulevat taloudellisesti heikommasta asemasta tai edustavat vähemmistöjä.

Euroopan unionin uskottavuus nuorten silmissä on vahvasti sidoksissa siihen, sitoutuuko unioni omien arvojensa puolustamiseen. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Euroopan unionin jäsenmaiden on tähdättävä todellisen yhteisen linjan rakentamiseen. Eurooppalaisen yhteistyön tiivistäminen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa auttaa sekä vastaamaan kansainvälisen politiikan haasteisiin että lujittamaan nuorten uskoa unioniin ja sen mahdollisuuksiin selättää muuttuvan maailman ongelmat. Suomella on korkeatasoista osaamista muun muassa diplomatian, kyberturvallisuuden ja rajavalvonnan saroilla, joten Suomella on puheenjohtajamaana mahdollisuus nostaa profiiliaan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäjänä.

Haasteiden edessä on kuitenkin tärkeää muistaa, keitä varten yhteistä Eurooppaa rakennetaan. Euroopan unionin tulee lunastaa paikkansa toimijana, joka pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville. Tulevaisuudessa näkyy paljon haasteita, mutta yhtenäisenä rintamana Euroopalla on potentiaalia olla hyvinkin vahva toimija. Huomionarvoista on myös, että nuorilla on vahva usko Eurooppaan. Eurooppanuorten tutkimuksen mukaan 81 % Suomen nuorista pitää Euroopan unionin jäsenyyttä Suomelle hyvänä asiana ja 89 % nuorista identifioituu Euroopan unionin kansalaiseksi.

Kun olin vaihto-opinnoissa Irlannissa, professorillamme oli tapana viitata Suomeen Euroopan pohjoisena periferiana. Aluksi ajatus nauratti, mutta sitten ymmärsin professorin näkökulman. Vaikka kuinka haluaisimme kehittää Euroopan unionia ja olla vahvemmin mukana vaikuttamassa tulevaisuuden yhteistyöhön, ei se välity muille jäsenmaille ilman aktiivisuutta ja vahvaa yhtenäistä linjaa. Tulevan EU-puheenjohtajuuskauden aikana Suomella on mahdollisuus ohjata Euroopan unionin politiikkaa nostamalla Suomen tavoitteet näkyvästi esiin. Suomen tulee profiloitua aktiivisena vaikuttajana ja suunnannäyttäjänä sekä ottaa strategiseksi tavoitteekseen nostaa Suomen vaikuttavuutta Euroopan unionissa.

Ensi heinäkuussa alkava Suomen EU-puheenjohtajuuskausi osuu mielenkiintoiseen saumaan, sillä se aloittaa Euroopan unionissa uuden vaalikauden. Lisäksi Suomelle valitaan ennen sitä uusi eduskunta ja hallitus, mikä nostaa myös EU-kysymykset keskeisiksi aiheiksi eduskuntavaaleissa. Onnistunut puheenjohtajuuskausi vaatii Suomelta vahvaa visiota Euroopan tulevaisuudesta, mutta etenkin rohkeutta ottaa ohjat ja johtaa eurooppalaista keskustelua ja unionin kehitystä kohti parempaa Eurooppaa nuorille.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Oliko artikkeli liian lyhyt, sopivan mittainen tai liian pitkä? Kuinka hyvin artikkeli onnistui tuomaan erilaisia näkökulmia esille? Olisitko kaivannut jotain näkökulmaa, joka nyt jäi puuttumaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here