Mitä mahdollisuuksia teknologia tuo poliittiseen päätöksentekoon?

0
894

Miten voisimme parantaa päätöksentekoa teknologian avulla? Voisiko teknologia tuoda meille keinoja lisätä demokratiaa tai nopeuttaa ajoittain hitaalta tuntuvia päätöksentekoprosesseja? Tuoko teknologia mahdollisuuden kokonaan uudenlaisen demokraattisen järjestelmän luomiseen?

Podcast

Osa 1: Jouni Backman ja Kaarle Hurtig

Osa 2: Jyrki Kasvi ja Aleksi Kopponen

Kirjalliset näkökulmat

Mikko Dufva: Teknologia rengiksi avittamaan hajautettua päätöksentekoa

Teknologian käyttökohteet

Teknologia näyttäytyy poliittisessa päätöksenteossa usein joko suurten muutosten tuojana tai autuaaksi tekevänä jatkuvan kasvun lähteenä. Ongelmalliseksi se nähdään erityisesti sen tuoman nopeaksi koetun muutoksen takia, joka haastaa nykyistä tapaa tehdä asioita. Toisaalta pelkän ”teknologia pelastaa maailman” mantran hokeminen ei juuri vie keskustelua eteenpäin. Miten teknologia voisi oikein käytettynä hyödyttää poliittista päätöksentekoa?

Teknologia voi auttaa sekä agendan asettamisessa, että päätöksenteossa. Lisäksi se tuo uusia ohjauskeinoja. Agendan suhteen teknologian suuri lupaus on erilaisten äänien esille tuominen ja näiden äänien välisen keskustelun mahdollistaminen. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin DemocracyOS tarjoaa digitaalisen alustan, jossa voi sekä ehdottaa, keskustella että äänestää asioista. Haasteena on toisaalta yhteisen keskustelukulttuurin puuttuminen, minkä takia keskustelu saattaa polarisoitua huuteluksi, ja toisaalta ihmisten epätasa-arvoinen pääsy digitaalisille alustoille.

Agendan asettamista helpottaa myös enenevässä määrin kerättävä ja kerääntyvä data. Ideaalitilanteessa sen avulla voidaan tunnistaa uusia päätöstarpeita ja saada ajantasainen kuva nykytilanteesta. Data tuo pohjan myös päätösten tekemiseen, mutta vain jos sitä kerätään oikeista asioista ja sitä osataan tulkita oikein. Se, mikä on oikea asia ja oikea tulkinta ei taas ole teknologisesti ratkaistavissa. Lisäksi tulee muistaa, että data toistaa vanhoja syntejämme ja on siten vinoutunutta.

Ihmisenkään päätöksenteko ei toki ole vinoumista ja rajoitteista vapaata. Algoritmipohjainen päätöksenteko saattaa olla nopeampaa, tehokkaampaa ja luotettavampaa, kuten Kansanvallan peruskorjaus -raportissa todetaan. Oleellista on vuoropuhelun mahdollisuus, sillä koneen sana ei voi olla viimeinen sana.

Teknologia voi edistää myös ihmisten vuoropuhelua ja ymmärrystä. Esimerkiksi Timo Honkelan ideoima Rauhankone sekä yhdistää ihmisiä, että auttaa heitä ymmärtämään toisiaan. Samalla päätöksentekoa voidaan hajauttaa lähemmäs ihmistä. Risto Linturin ja Osmo Kuusen raportissa Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 kuvaillaan päätöksenteon siirtymistä alustaosuuskunnille ja toisaalta rutiinipäätösten automatisointia. Kyseessä on tällöin merkittävä vallan uudelleenjakautuminen.

Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan havainnollistaa asioita elämyksellisemmin ja siten edistää ymmärrystä. Punaisen Ristin Enter the Room -kännykkäsovelluksessa kuvataan sodan vaikutuksia lapsen näkökulmasta yhden huoneen kautta. Pelillisyyttä ja älylaitteita voidaan käyttää myös ihmisten käytöksen ”tuuppaamiseen”, kuten vaikkapa Lahdessa, jossa palkitaan ympäristöystävällisistä liikkumisvalinnoista.

Kyvykkyyksillä teknologia paikalleen

Yhteiskunta on jo nyt teknologian läpäisemä. Yksi viime aikojen merkittävistä muutoksista on ollut digitaalisen teknologian merkityksen kasvu. Älylaitteet ovat yhä tiiviimpi osa päivittäistä elämää ja meistä kerätty datan määrä on ennennäkemätön. Kyky ymmärtää teknologian läpäisemää ja digitalisoitunutta yhteiskuntaa ei kuitenkaan ole kasvanut samassa tahdissa.

Jotta teknologian tuomat mahdollisuudet eivät käänny uhkiksi, tarvitaan digitaalisia kansalaistaitoja. Tämä tarkoittaa sitä, että tullaan tietoisiksi digitaalisen teknologian käytöstä ja sen vaikutuksista, pystytään kyseenalaistamaan sitä ja lopulta myös luomaan uutta. Tarvitaan siis digitaalisuuden käsittämistä sekä tiedon, että tunteen tasolla (englanniksi digi-grasping).

Samalla tarvitaan myös tulevaisuuskuvia, jotka eivät ole teknologia-, vaan ihmisvetoisia. Teknologia on vain väline, se ei ole yleislääke kaikkeen. Teknologia tulisi asettaa rengin paikalle ja pohtia mitä tarvitsemme, eikä sitä mikä kaikki on mahdollista. Tulevaisuusorientoitunutta keskustelua teknologian käytöstä ja yksilöistä, yhteisöistä ja yhteiskunnallisista tulevaisuuksista käydään esimerkiksi Tulevaisuuden tutkimuksen seurankesäseminaarissa.

Tekniikan tohtori Mikko Dufva on Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtaja ja työskentelee Sitrassa johtavana asiantuntijana ennakoinnin parissa.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Esa Erävalo: Avoin tietoperusta päätöksenteossa

Tietävätkö päättäjät riittävän kattavasti niistä asioista, mistä he päättävät?

Mepin avustajana Euroopan parlamentissa (2009-14) eräs tehtäväni oli äänestyslistojen läpikäynti. Suuri urakka oli esimerkiksi budjettiäänestysten valmistelu. Pari päivää ennen äänestystä pöydällä oli yli tuhat sivua budjetin äänestettäviä kohtia. EPP-parlamenttiryhmämme oli toki tehnyt äänestyssuositukset, mutta ne oli aina syytä kriittisesti tarkistaa.

Tarkistus oli vaikeaa, lähes mahdotonta. Yhden budjettiotsikon alla saattoi olla 200 miljoonaa euroa sinne ja toisen alla, ilman mitään tarkentavia selityksiä, 300 miljoonaa tänne ja niin edespäin. Oli mahdotonta tietää mihin rahat todellisuudessa menevät ja mikä on niiden vaikuttavuus. Miten ne jakautuivat jäsenmaittain? Mitä niillä saavutetaan?

Olen eduskuntaryhmän avustajana vaihtoehtobudjetteja hahmotellessani törmännyt samaan ongelmaan Suomen eduskunnassa. Mihin kunkin budjettikohdan miljoonat todellisuudessa menevät? Ja sama ongelma on edelleen pienemmässä mittakaavassa jokaisen kunnan budjetissa. Miten kansalainen voi halutessaan pysyä kärryillä EU:n/valtion/kuntansa budjetista, jos se on edustajillekin vaikeaa?

Kuka vastaa kysymykseen mihin rahat menevät ja mitä niillä saadaan aikaan? Tietotekniikan kehittyessä olisi teknisesti mahdollista seurata rahavirtoja hyvin pitkälle. www.valtionbudjetti.fi on hyvä alku havainnollistamisen suuntaan, mutta edellisten vuosien tilinpäätösten perusteella voitaisiin tehdä rahavirroista paljon pitemmälle tarkentuva malli, jossa aina pienempiin osiin jakautuvan virran kutakin haaraa edelleen klikkaamalla se jakautuisi entistä pienempiin virtoihin, kunnes päästäisiin niin pitkälle kuin tietosuoja sallii.

Edellisten vuosien perusteella voitaisiin tehdä julkinen analyysimalli, josta selviäisivät rahoilla saadut tulokset (mahdollisesti jopa valokuvineen tai graafeina), ja sekin, millä erilaisilla panostuksilla tulokset saatiin aikaiseksi: kuinka paljon meni palkkoihin, yrityksille, konsulteille ja paljonko materiaaleihin ja niin edespäin. Tekoälyn avulla mallista voitaisiin saada hyvinkin käyttäjäystävällinen, eli se voisi ”keskustella” ja vastata käyttäjän kysymyksiin.

Tällainen, mielellään eri julkisille sektoreille standardoitu, rahavirtamalli auttaisi poliitikkoja hahmottamaan budjettipäätösten vaikutuksia ja suuntaamaan niitä entistä tehokkaammin. Se auttaisi meitä äänestäjiä seuraamaan, mihin julkiset varat menevät ja mitä niillä saadaan aikaan. Minulle tosin aikoinaan kerrottiin, että poliittinen käsijarru EU:ssa on vedetty tässä asiassa kireälle: useimmat jäsenmaat eivät halua avata EU:n tai omien budjettivarojensa käyttöä. Vaikka oma meppini sai asiasta parlamentin päätöslauselmaan ehdotuksen läpi, asia hautautui.

Vieläkin pitemmälle voitaisiin avoimuudessa mennä. Tähän asti kansantalousmallit ja mikrosimulaatiomallit ovat olleet harvojen asiantuntijoiden käytössä. Minulle on selitetty, että niiden käyttö ja tulosten tulkinta vaativat erityisosaamista. Ei kuitenkaan pitäisi olla mahdotonta kehittää julkiseen ilmaiskäyttöön sopivat talousmallit, joiden avulla voitaisiin riittävällä tarkkuudella laskea vaikkapa eri puolueiden vaihtoehtobudjettien kansantaloudelliset vaikutukset, erilaisten uusien meno- tai säästöesitysten vaikutukset tulonjakoon.

Tekoälyn avulla voitaisiin tällöin varmistaa, että eri muuttujien keskinäinen vuorovaikutus ja yhteisvaikutus on riittävästi haarukoitu ja voitaisiin päästä eroon erityisen asiantuntemuksen tarpeesta muuttujien määrittelyssä ja tulosten tulkinnassa.

Päättäjien käytössä nämä simulaatiomallit auttaisivat hahmottamaan erilaisten nykytilanteelle vaihtoehtoisten esitysten vaikutuksia. Puolueiden uusista esityksistä tulisi paljon nykyistä realistisempia ja tarvittaessa tarkemmat laskelmat voitaisiin tilata Eduskunnan tietopalvelulta tai kunkin alan asiantuntijaorganisaatioilta.

On selvää, että simulaatiomallit helpottavat päätöksentekoa paitsi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, myös yrityksissä. Nimenomaan ison tietomäärän analysoinnissa ja havainnollisessa esittämisessä tekniikka auttaa kaivamaan olennaisen tiedon esiin ja tekemään havainnolliset tiivistelmät.

Kolmas esitykseni liittyy lakihankkeiden valmistelun avoimuuteen. Samanaikaisesti on käynnissä useita lakihankkeita. Poliittinen prosessi on usein nopea ja poliitikoilta vaaditaan nopeaa hahmotuskykyä. Heidän on kuitenkin vaikea löytää nopeasti päätösasiaan liittyvät olennaiset tiedot. Mihin kokonaisuuteen päätösasia liittyy? Saman ongelman kohtaa äänestäjä tai vaikkapa kansanedustajan avustaja, joka haluaisi perehtyä yhden lakihankkeen seuraamiseen. On työn takana löytää päätösketju ministeriön lakiluonnoksen, siihen annettujen lausuntojen, lopullisen lakiesityksen, eduskunnan käsittelyn ja siellä valiokuntien saamien lausuntojen ja valiokunnan mietinnön ja siihen tehtyjen eriävien mielipiteiden kautta lopullisiin äänestyksiin. Tietoteknisesti tämä voitaisiin tehdä paljon nykyistä helpommaksi ja silloin lausuntoihin voistaisiin liittää asiaan syvemmin perehtymistä kaipaaville linkkejä aiheeseen liittyviin tutkimustietoihin.

Neljänneksi: äänestäjä hyötyisi siitäkin, että eturyhmien ja puolueiden kannat tulisivat päätöksentekoprosessissa nykyistä selkeämmin esille. Esimerkiksi EU koetaan aiheesta etäiseksi, koska Euroopan parlamentin toimintaa on niin vaikea seurata, mutta sama pätee valtion ja kunnan toimintaan.

Minua ärsyttää esimerkiksi se, kuinka vaikeaa on saada selville minkä esityksen puolesta ja mitä vastaan kukin suomalainen meppi on äänestänyt Euroopan parlamentin valiokunnissa tai täysistunnoissa. Periaatteessa Euroopan parlamentin toiminta on avointa, mutta tietojen löytäminen internetistä on hyvin hankalaa. Tein muutama vuosi sitten oppaan siihen, miten äänestystiedot voi kaivaa esiin, mutta itsekin olen viitsinyt nähdä tuollaisen tiedonhaun vaivan vain pari kertaa sen jälkeen.

Parlamentin nettisivut voitaisiin tehdä tässä suhteessa kansalaisten kannalta sata kertaa helppokäyttöisemmiksi ja visuaalisesti selkeämmiksi. Tekoälyn avulla tiedon louhinta voitaisiin tehdä paljon nopeammaksi ja yksinkertaisemmaksi.

Yhteenvetona edellisistä: tietotekniikka voisi paljon nykyistä paremmin palvella päättäjiä, jotta heillä olisi kaikki tarvittava tieto käytössään ja kansalaisia, jotta he kykenisivät halutessaan seuraamaan mitä päätetään sekä miksi ja miten eri puolueiden kannat eroavat toisistaan. Tekoälyn avulla näistä voisi tehdä helppokäyttöisiä.

Olen 65-v eläkeläinen, naimisissa, 4 lapsen isä ja 2 lapsen isoisä. Koulutukseltani olen tekniikan tohtori Intiasta, diplomi-insinööri, teologian kandidaatti. Työurani tein KD-lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana sekä avustajana Euroopan parlamentissa ja eduskunnassa. Toimin yhä Ajatushautomo Kompassi ry:n toiminnanjohtajana.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Jonna Purojärvi: Teknologian avulla avointa ja osallistavaa demokratiaa

Teknologian tuomien mahdollisuuksien ja lisääntyneen tietovirran keskellä poliittinen päätöksenteko laahaa silti pitkälti kaukana menneisyydessä. Vaikka eduskunta sekä monet valtuustot näyttävät yleisimmät kokouksensa suorina lähetyksinä internetissä, eivät kansalaiset silti pääse lautakuntien tai valiokuntien päätöksentekoprosessiin käsiksi helposti. Ne tilanteet, joissa varsinaista politiikka tehdään, pysyvät siis visusti piilossa.

Kysyttäessä, miksi esimerkiksi valiokuntatyötä ei voisi avata nähtäville, yleisin vastaus ei suinkaan koske niitä salassa pidettäviä asioita, jotka jätettäisiin salaisiksi myöhemminkin - siis yksityisyyden piiriin kuuluvat tai kansallista turvallisuutta koskettavat. Yleisin syy on pelko julkisissa kokouksissa tapahtuvan poliittisen teatterin leviämisestä myös valio- ja lautakuntiin.

Tällainen perustelu on kestämätön. Valitut edustajat ovat luonnollisesti vastuussa omista toimistaan työssään ja jos edustaja on kyvykäs vain poliittiseen teatteriin, on jotain perustavanlaatuisesti pielessä, ja kansan syytä tulla asiasta tietoiseksi.

Avoimuus vaatii kokeilua ja oppimista. Piraattipuolue järjestää kaikki puoluehallituksen kokouksensa avoimesti, jolloin päätöksentekoprosessi jo puolueen sisältä asti on kaikkien saatavilla. Kokouksien pöytäkirjatkin ovat julkisia - vain yksityisyyden piiriin kuuluvat asiat käsitellään suljetussa tilassa. Avoimuus on sisältynyt puolueen toimintakulttuuriin sen perustamisesta asti, ja keskustelua päätösten tai keskustelujen julkisuudesta käydään vain silloin, kun avoimuudesta pitää perustellusta syystä poiketa.

Kokeilukulttuuria on myös levitetty kuntavaltuustoihin. Piraattipuolueen valtuutetut Petrus Pennanen ja Arto Lampila ovat ajaneet avoimia ovia lautakuntatyöhön Helsingissä ja Jyväskylässä. Jyväskylä päättääkin kokeilla syksyllä lautakuntatyön avoimuutta, joskin turhan raskaasti. Kamera ja lähetys kokoustilasta riittäisi takaamaan kiinnostuneille pääsyn seuraamaan kokousta, mutta avoimen tilaisuuden tulkittiin vaativan yleisölle mahdollisuutta olla myös fyysisesti läsnä kokouksessa ja näin Jyväskylässä tulee myös tapahtumaan.

Helsingin Piraattipuolueen valtuustoryhmä on näyttänyt omat kokouksensa suorana netissä heti ensimmäisen valtuustokautensa alusta alkaen. Onhan selvää, ettei kaikki päätöksenteko tapahdu yksistään salissa, saati valio- tai lautakunnissa, vaan myös oman ryhmän kesken, kokouksiin valmistautuessa ja niistä keskustellessa. Pohjia myöten noudatettava avoimuus tuo myös selkeyttä siihen, miksi ryhmän edustajat äänestävät kuin äänestävät, ja antaa puolueen jäsenille selkeämmän mahdollisuuden seurata oman puolueensa toimintaa ja vaikuttaa siihen.

Jos valiokuntatyö avattaisiin Piraattipuolueen periaatteiden mukaisesti kenen tahansa kiinnostuneen seurattavaksi, olisi täysin mahdollista, että poliittisen teatterin uhka toteutuisi, vähintäänkin ensialkuun. Siitä joko opitaan pois, tai päätökset valuisivat yhä kauemmas näkymättömiin. Jos päätökset viedään yhä kauemmas, on avoimuuden vaadetta joko levitettävä tai pohdittava uudelleen, miten poliittisen päätöksenteon toiminnot järjestetään siten, että niillä kyetään sekä tekemään päätöksiä että antamaan kansalaisille mahdollisuus osallistua katsojana siihen mukaan.

Ideaalitilanteessa jopa hallitusneuvottelut käytäisiin avoimin ovin. Hallituksen muodostaminen on koko vaalikauden merkittävin hetki kansalaisten tulevaisuuden suhteen, sillä silloin lyödään lukkoon seuraavan neljän vuoden marssijärjestys. Se on hetki, jolloin vaalilupauksia lunastetaan ja petetään, ja konkreettinen tieto siitä millä perustein kukakin on lupauksensa myymässä, antaisi tarkinta mahdollista tietoa puolueiden syvimmistä periaatteista – jos niitä lopulta on lainkaan.

Teknologia on kuitenkin jo muuttanut päätöksentekoa, erityisesti avoimuuden suhteen. Asiakirjoja, joita piti aikaisemmin osata pyytää erikseen, löytyy verkosta yhä useammin kenen tahansa luettaviksi, vaikka parannettavaa löytyy paljon tämänkin suhteen. Jo se, etteivät kansalaiset ole vain täysistuntojen TV-lähetysten varassa on kasvattanut päätöksenteon seurantamahdollisuuksia.

Avoimuus lisää myös osallisuutta. Päätöksenteossa tämä näkyy konkreettisimmin mahdollisuutena kommentoida ja antaa palautetta erinäisiin hallituksen lakiesityksiin. Niin aktiiviset kansalaiset, järjestöt kuin alan asiantuntijat voivat antaa lausuntopalvelun kautta näkökulmia lakiesityksiin jo ennen, kuin ne astuvat voimaan.

Palautejärjestelmän hienous on, että kaikki tullut lausuntopalaute käydään läpi. Lakeja hiotaankin usein tulleen palautteen perusteella paremmiksi, mikä korostaa niin avoimuuden kuin osallistamisen mahdollisuuden tärkeyttä lainsäädäntöprosessissamme. Palvelu myös mahdollistaa julkisen keskustelun suunnitellusta laista, mikä on ensiarvoisen tärkeää yhteiskuntamme kehityksen kannalta.

Teknologia mahdollistaa muitakin osallistumisen muotoja, joista tunnetuin on kansalaisaloite.fi -palvelu. On äärimmäisen tärkeää, että kansalaisilla on mahdollisuus nostaa käsittelyyn asioita hallitusohjelman ulkopuolelta. Yksi suurimpia vallankäytön muotoja onkin hallita valtaa siinä, mitä asioita ylipäätään käsitellään.

Nykyistä kansalaisaloitejärjestelmää on kuitenkin poliitikoiden puolesta pyydetty vaikeuttamaan, lisäämällä vaadittavien allekirjoitusten määrää. Osallistamisen suhteen teknologian tuomat mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat, ja on paljolti poliittisesta tahdosta kiinni, kuinka paljon kansalaisia päästetään mukaan päätöksentekoon muutoinkin kuin äänestyslipukkeella.

Haasteita osallistamiseen kuitenkin riittää. Hyvä osallistaminen vaatii onnistunutta tiedotusta, matalaa kynnystä osallistua, kattavaa otantaa sekä tietoa siitä, miten osallistuminen tulee konkreettisesti vaikuttamaan. Riskinä on, että se kasvattaa epäreilusti aktiivisten kansalaisten valtaa ja vähentää passiivisten kuulemista. Mahdollisuutena taas on nähtävä kyky vaikuttaa puoluepoliittisen kentän ulkopuolelta - puoluepoliittisen sitoutumisen vähentyessä tasaista tahtia, mahdollisuus osallistua ylittänee riskit.

Teknologian riemu ei silti ulotu kaikkeen. Täyteen sähköiseen äänestykseen ei nykyisellä vaalijärjestelmällä ole mahdollista siirtyä riittävän tietoturvallisesti. Vain, jos olemme valmiita luopumaan äänisalaisuudesta, voimme siirtyä myös äänestyksissä teknologian piiriin. Tällöin joustavasti toteutettaviksi mahdollisuuksiksi aukenevat monet eri demokratian muodot, kuten delegatiivinen demokratia.

On joka tapauksessa selvää, että teknologia on jo muuttanut tapaa tehdä politiikkaa ja sen vaikutus tulee alati syvenemään. On tärkeää käydä syvää ja asiallista keskustelua siitä, millaisia muutoksia olemme yhteiskuntana valmiita tekemään poliittisen päätöksenteon piirissä. Tällaisessa keskustelussa on tärkeää kuunnella niin tutkijoita, asiantuntijoita kuin kansalaisiakin. Voisi jopa sanoa, että poliitikoiden puheet painavat vaakakupissa kaikista vähiten. Päätöksenteon avoimuus on monella tapaa hyökkäys nykyistä järjestelmää vastaan, joka on palvellut monia politiikantoimijoita alkaen ajasta, kun tieto vielä kulki turvallisimmin hevosilla. Sen hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat, avoimuuden vahvistaessa demokratiaa ja luottamusta päätöksentekoon.

Piraattipuolueen puheenjohtaja. Opiskelija yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa Jyväskylässä, opintosuuntaus politiikan tutkimus.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Oliko artikkeli liian lyhyt, sopivan mittainen tai liian pitkä? Kuinka hyvin artikkeli onnistui tuomaan erilaisia näkökulmia esille? Jäitkö kaipaamaan tiiviimpää tai syvällisempää otetta? Olisitko kaivannut jotain näkökulmaa, joka nyt jäi puuttumaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here