Miten Euroopasta tehdään turvallisempi?

Mitkä ovat Euroopan tärkeimpiä turvallisuusuhkia ja miten näihin uhkiin tulisi valmistautua? Miten Euroopan unioni voi edistää ratkaisujen löytämistä? Mitä jäsenmaat voivat tehdä yksin ja mitä voidaan tehdä yhdessä?

Aiheesta kirjoittavat Liberaalipuolueen Jussi Mäkipelto, Keskustan Annina Ruottu ja Vihreiden Veli Liikanen. Podcastissa keskustelua jatkavat Kokoomuksen Matilda af Hällström ja Perussuomalaisten Mika Raatikainen.

Podcast

Kirjalliset näkökulmat

Jussi Mäkipelto: Venäjä on Euroopan merkittävimpiä turvallisuusuhkia

Venäjällä on sekä valmius että tahtotila käyttää moninaisia keinoja Euroopan turvallisuuden horjuttamiseksi. Milloin kyse on tunnuksettomista sotilaista, kuten Krimin valtauksessa on nähty, milloin kyse on demokraattiseen päätöksentekoon vaikuttamisesta, kuten Brexit-kansanäänestyksessä on nähty, ja milloin kyse on vain erimielisyyksien lietsomisesta ja pahentamisesta. Euroopan turvallisuuden takaamiseksi tarvitaan kykyä ja tahtotilaa vastata näihin toimiin.

Perinteistä turvallisuutta horjuttavat Venäjän sotilaalliset toimet. Viimeistään Krimin valtaaminen on ollut Euroopalle raju herätys Venäjän tahtotilasta ottaa haltuun naapurimaidensa alueita. Euroopan unionissa yhtenä keinona tämän uhan torjumiseksi on ehdotettu yhteistä armeijaa. Keino on sikäli perusteltu, sillä jäsenmaiden voimavarat ovat päällekkäisiä, teollisen yhteistyön tulisi olla laajempaa, ja puolustusmarkkinoiden toiminnassa on parantamisen varaa. Pääsääntöisesti jäsenmaiden puolustus kuitenkin perustuu jo puolustusliitto Naton varaan, ja siksi tehokkainta olisi, jos loputkin jäsenmaat hakisivat Nato-jäsenyyttä.

Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeet nousevat varsinkin täällä Suomessa esiin jonkinlaisena vaihtoehtona Naton turvatakuille. Tässä on kyseessä virheellinen käsitys avunannon laajuudesta, sillä sopimuksen lausekkeet jättävät auki avun muodon. Parhaimmillaan apuun saadaan todellisia sotavoimia, mutta pahimmillaan apu voi olla vain maastokuvioituja sadeasuja tai virka-ajalla annettuja Facebook-tykkäyksiä! Turvatakuu ilman takuuta turvasta ei ole todellista turvaa.

Euroopan energiapolitiikka ei ole pelkästään tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Energiapolitiikalla on myös vahvoja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Eurooppa on riippuvainen Venäjältä ostettavasta kaasusta, ja riippuvuutta ylläpitävät hankkeet, kuten Nord Stream II, jakavat Eurooppaa. Jokainen varmasti ymmärtää, kuinka vahva kiristyskeino energiatoimitusten katkaiseminen voi olla näillä leveysasteilla tammikuun kovimmilla pakkasilla tai etelämpänä läkähdyttävien helleaaltojen aikana.

Saksassa ja Suomessa hankkeet halutaan nähdä vain taloudellisina projekteina, mutta Skandinavian ja Baltian maat ymmärtävät, minkälaisia turvallisuusuhkia niihin liittyy. Euroopan turvallisuutta tukisi määrätietoiset toimet vähentää energiariippuvuutta Venäjästä. Venäjän kaasuputken sijaan Itämeren pohjassa tulisi kulkea sähköverkon merikaapeli, ja sarjatuotetuilla pienydinvoimaloilla voitaisiin Suomen maaperällä tuottaa ainakin sähkön osuus siitä energiasta, mitä Saksa Venäjältä kaavailee hankkivansa. Tämä olisi Euroopan etu niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin turvallisuuden kannaltakin.

Yhteiskunnan digitalisoituessa tietoturva ja kyberhyökkäysten torjunta ovat tärkeä osa turvallisuutta. Kauas on tultu alkuaikojen harrastelijoiden pilailusta ja kiusanteosta, ja nykyään tietomurroista ja kyberhyökkäyksistä on tullut ammattirikollisten ja Venäjän kaltaisten valtiollisten toimijoiden pelikenttä. Salaiset virastot kykenevät löytämään tai ostamaan vaikeasti havaittavia haavoittuvuuksia. Useita haavoittuvuuksia yhdistelemällä voidaan turvallisenakin pidettyyn järjestelmään murtautua ja asentaa "tukikohta", jonka kautta voidaan kerätä salaista tietoa ja laukaista jatkohyökkäyksiä.

Haavoittuvuuksien löytämiseksi tehty työ muuttuu rikollisille toimijoille arvottomaksi, kun tieto haavoittuvuuksien olemassaolosta saavuttaa ohjelmien valmistajat. Tällöin järjestelmien ylläpitäjät kiirehtivät paikkaamaan haavoittuvuudet. Kamppailu haavoittuvuuksien löytämiseksi, paikkaamiseksi ja estämiseksi käydään nokkelan mielen, terävän älyn ja herpaantumattoman tarkkaavaisuuden keinoin.

Kyberturvallisuuden takaamiseksi tarvitaan koulutusta ja yhteistyötä. Matemaattisten taitojen ja ohjelmoinnin lisäopetus tai harrastekerhot niille nuorille, joilla näille aloille on luontaista lahjakkuutta, on tehokas keino turvata tulevaisuuden tietoturvallisuuden ammattilaisten korkea osaaminen. Yhteistyö ja tiedonvaihto uhkien, hyökkäysten ja murtojen havaitsemiseksi estää samojen haavoittuvuuksien hyödyntämisen ympäri Euroopan.

Internet on tehnyt viestinnästä välitöntä ja tehokasta sekä tuonut jokaiselle mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Sama tehokkuus ja avoimuus houkuttelee myös väärinkäytöksiin. Venäjä voi Internetin kautta horjuttaa Euroopan turvallisuutta lietsomalla erimielisyyksiä, epäluuloisuutta ja ristiriitoja.

Yhtenä keinona informaatioturvallisuuden varmistamiseksi on nähty sosiaalisen median sääntely, mutta ainakin näissä vaaleissa sääntelyn vaikutus on ollut lähinnä rehellisten ehdokkaiden kampanjoinnin vaikeutuminen. Venäjän on edelleen helppo ostaa näkyvyyttä väärillä tiedoilla tai välikäsien kautta. Sopiva tasapaino on kuitenkin löydettävissä, ja esimerkiksi Facebookin päätös säilöä kaikki poliittinen mainonta seitsemäksi vuodeksi on hyvä askel vaalivaikuttamisen seuraamiseksi ja estämiseksi.

Omalta osaltamme tarvitsemme medialukutaidon lisäksi myös tiedonlukutaitoa. Voiko lukemamme tai kuulemamme todella olla totta, kuka tietoa levittää, miksi, ja tukevatko muut lähteet tätä tietoa?

Yhteinen historia ja naapuruus Venäjän kanssa on opettanut meitä suomalaisia niistä keinoista, joilla Venäjä voi uhata Euroopan turvallisuutta. Kokemuksemme informaatiovaikuttamisesta ja sen torjumisesta ovat osaamista, jota on tultu kauempaakin oppimaan. Nato-jäsenyys taas olisi jotain, missä me voisimme ottaa oppia muilta Euroopan mailta.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Annina Ruottu: EU:n puolustusyhteistyö antaa turvaa myös Suomelle

Tärkein politiikan sektori on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Yhteiskunnan toimintakyky on hataralla pohjalla, jos tämä ei ole kunnossa. Tämä jo presidentti Kekkosen aikanaan esiin tuoma viisaus on konkreettisesti nähty viime vuosina, niin Suomessa kuin Euroopassa, mm. terrorismin, hallitsemattoman maahanmuuton ja kyberiskujen kautta. Kaikkiin turvallisuusuhkiin on pyrittävä vaikuttamaan etukäteen ulkopolitiikan keinoin, mutta yhtä lailla on valmistauduttava mahdollisimman kattavaan puolustukseen.

Perinteiset käsitteet sodasta ja rauhasta ovat muuttuneet. Enää kyse ei ole pelkästään sotilaallisesta uhasta. Hybridisodankäynti on nykypäivää, mikä tarkoittaa, että käynnissä on erilaisia sodankäynnin muotoja. Turvallisuusuhat ovat monimuotoisempia kuin ennen. Vaikka emme olisi sotilaallisen uhan alaisia, voimme olla muunlaisten hyökkäysten kohteena. Tämä tarkoittaa sitä, että totuttujen ja selkeiden turvallisuusuhkien lisäksi on sellaisia, joita emme välttämättä edes huomaa.

Joku toimija voi yrittää vaikuttaa turvallisuuteemme verkon kautta ja voi olla vaikeaa nimetä, kuka kyseinen toimija on. Se voi olla valtio, organisaatio, mikä tai kuka tahansa, joka jollain keinolla haluaa aiheuttaa turvattomuutta. Turvallisuuteemme voidaan vaikuttaa myös taloudellisin sekä rikollisin keinoin ja teknologian kehitys antaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia turvallisuuden rikkomiseen. Nykypäivän turvallisuusuhat, kuten terrorismi, kyberuhat tai ilmasto-ongelmat eivät pysähdy valtioiden rajoihin. Laajalle ulottuvat ongelmat vaativat laajaa yhteistyötä.

Kannatan Suomen omaa vahvaa puolustusta ja omaa armeijaa, mutta myös EU:n puolustusyhteistyötä, sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Siihen kuuluvat suorituskykyjen parantaminen ja koordinointi, logistiikka, kriisinhallinta ja hankinnat. Se ei kuitenkaan tarkoita EU-armeijaa. Natoon kuuluvat EU-maat eivät sitä kannata. Ne pelkäävät päällekkäisyyttä Naton toimintojen kanssa, eivätkä halua rinnakkaista järjestelmää.

Erityisesti Saksa ja Ranska ovat puhuneet yhteisen EU-armeijan puolesta. Taustalla on Yhdysvaltojen vetäytyminen monenkeskisestä yhteistyöstä ja kansainvälisistä sopimuksista. Vetäytyminen INF-sopimuksesta oli Yhdysvaltain reaktio vanhentuneeseen sopimukseen sekä Venäjän että Kiinan muuttuneeseen rooliin maailmanpolitiikassa, mikä sinänsä oli ymmärrettävä liike presidentti Trumpilta. Trump on arvostellut Naton eurooppalaisia kumppaneita vapaamatkustajiksi, mitä ne kieltämättä ovat olleet Yhdysvaltain toimiessa pääasiallisena maksumiehenä. EU:n ja Yhdysvaltain välillä on epäluottamusta, jonka takia EU:n oma armeija on noussut esiin.

Tällä hetkellä EU:n armeija ei ole realistinen. Natoon kuulumattomille maille se saattaa tulevaisuudessa olla varteenotettava vaihtoehto. Toteuttaminen on kuitenkin Naton läsnäolon takia vaikea yhtälö, tosin kansainvälinen politiikka on jatkuvasti muutoksessa. Kiina nostaa profiiliaan maailmanpolitiikassa ja -taloudessa ja myös sotilaallisesti. Tämä kehitys voi tarkoittaa monenlaista muutosta Euroopalle.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Veli Liikanen: Syrjäytyminen on pahin turvallisuusriski, mutta siihen on ratkaisu

Turvallisuutta koskevassa keskustelussa korostetaan nyt yhä useammin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, työttömyyden ja ulkopuolisuuden synnyttämiä turvallisuusuhkia. Yhteiskunta, jonka rakenteet tuottavat osattomuutta, vaarantaa itse oman turvallisuutensa. Ihmisten syrjäytyminen on niin Suomen kuin Euroopankin pahin turvallisuusriski. Eriarvoisuus ja syrjintä ovat ääriliikkeiden ja konfliktien polttoainetta.

Tämän riskin torjumiseksi on erityisen tärkeää huolehtia nuorten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien reilusta kohtelusta. Pitkien talouskriisin ja leikkauspolitiikan vuosien aikana Eurooppaan on kasvanut nuori sukupolvi, jossa moni tuntee vain toivottomuutta, työmarkkinoiden ankaruuden ja aukot peruspalveluiden turvaverkossa.

Suomessakin nuorten toimeentulo on heikennyt ja asunnottomuuden määrä kasvanut. Rahanpuute rajaa jopa joka viidennen nuoren kouluttautumisvaihtoehtoja ja vielä useampi kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä. Monessa Euroopan maassa nuorten tilanne on tunnetusti vielä selvästi huolestuttavampi. Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa nuorisotyöttömyys on yhä 30-40 prosenttia.

Kun miljoonat nuoret ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella, Euroopassa puhutaan jo “menetetystä” sukupolvesta. Toisaalta vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja taloudellisen eriarvoisuuden kasvu synnyttävät ulkopuolisuuden kokemuksia muillekin kuin nuorille. Heikosta taloudellisesta asemasta ponnistavan vammaisen nuoren, sateenkaarinuoren tai maahanmuuttajanuoren kohdalla ulkopuolisuuden riskit kasautuvat monesta suunnasta.

Syrjäytyminen on turvallisuusuhka, jota ei pysäytetä puolustusvoimien, pelastustoimen tai poliisin välineillä – vaikka nekin voivat olla omalla toiminnallaan asiassa avuksi. Syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan koulutusta, sosiaalipolitiikkaa, työmarkkinoiden reiluja pelisääntöjä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Nämä ovat kaikki ajankohtaisia ja keskeisiä teemoja näissä eurovaaleissa. Kysymyksiä, joihin tuleva europarlamentti tulee ottamaan monella tavalla kantaa ja joissa eri puolueiden kannoissa on nähtävissä eroja.

Mikäli haluamme rakentaa turvallisempaa Eurooppaa, tulee EU:n toimia aktiivisesti paitsi taloudellisen menestyksen, myös ihmisten tasa-arvon ja oikeudenmukaisen kohtelun hyväksi. EU:n lastenkengissä olevaa sosiaalipolitiikkaa on vahvistettava, esimerkiksi sopimalla yhteisistä perusturvan ja perhevapaiden pelisäännöistä, jotka koskettavat kaikkia jäsenmaita. EU:n panostuksia koulutuksen kehittämiseksi ja kouluttautumisen esteiden purkamiseksi on kasvatettava. Eurooppalaista nuorisotakuuta kehitettävä eteenpäin ja nuorisotyötä vahvistettava erityisesti maissa, joissa heikossa asemassa olevien nuorten tukemisessa on kehitettävää. EU:n jäsenvaltioilta on edellytettävä ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikkien ihmisryhmien kohdalla, ja loukkauksiin on puututtava tiukasti.

Turvattomuuden vastalääke on sosiaalinen luottamus: kokemus siitä, että me kaikki erilaiset ihmiset olemme eurooppalaisessa yhteiskunnassa samassa veneessä. Juuri tässä suhteessa pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, joissa sosiaalinen luottamus on ollut vahvaa, ovat olleet yksi maailman parhaista turvallisuuspolitiikan keksinnöistä. Tämä on sitä vaikuttavaa turvallisuusosaamista, jota me suomalaiset päättäjät voimme europarlamenttiin viedä.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here