Miten maahanmuuttajien kotoutumista edistetään parhaiten?

Millä konkreettisilla keinoilla maahanmuuttajien kotoutumista ja sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan edistää parhaiten? Onko kotoutuminen ensisijassa yhteiskunnan vai maahanmuuttajan itsensä vastuulla?

Kirjalliset näkökulmat

Isaac Witherspone: Maahanmuuttajien tulee kantaa vastuu kotoutumisestaan

Ei ole kahta samanlaista perhettä, eikä kahta samanlaista kansaa. Kotouttamisen ydintavoitteen tulisi olla, että uudet maahantulijat pystyvät omaksumaan uuden asuinmaansa tavat kohtuullisen ajan kuluessa. On välttämätöntä, että alkuvaiheessa maahanmuuttajilla on mahdolllisuus saada perustietoa uudesta ja vieraasta yhteiskunnasta. Lisäksi maahanmuuttajat tarvitsevat tukea kotoutumiseen.

Usein puhutaan viranomaisten tehtävistä ja siitä, miten maahanmuuttajat on ohjattava oikeisiin palveluihin sekä kotouttamislain mukaisiin yksilöllisiin alkukartoituksiin. Jos puhutaan pelkästään viranomaisten tehtävistä, unohdetaan kokonaan, mitä kotoutuminen vaatii maahanmuuttajilta itseltään. Jos maahanmuuttajat eivät itse kanna henkilökohtaista vastuutaan, seuraa hankaluuksia.

Maahanmuuttajan on muovauduttava suomalaiseen elämäntapaan, ei päinvastoin. Jokainen maahanmuuttaja tietää hyvin, miksi hän alunperin on tullut Suomeen. Kenties hän on paennut sotaa. Levottomuuksien pakeneminen ei kuitenkaan oikeuta tuomaan levottomuuksia Suomeen.

Tie menestymiseen kotoutumisessa ei ole haasteetonta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että huomioimalla seuraavat asiat saadaan rakentavia tuloksia:

1) Uuden kielen oppiminen

Suomi on tunnetusti yksi maailman vaikeimmista kielistä. Sen oppiminen on mahdollista, mutta siihen vaaditaan aikaa, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea hyvä oppimisympäristö. Myös motivaatio on oleellinen tekijä vieraan kielen oppimiselle. Uutta kieltä opitaan ainoastaan sitä käyttämällä. Prosessi vaikeutuu, jos uudet tulijat leiriytyvät omiensa ympärille.

Uutta kieltä ei voi oppia, jos omaa äidinkieltään ei hallitse kunnolla. Kun käsitteet ja ilmiöt ovat vieraita omassa kielessä, niitä on hankalaa hahmottaa vieraalla kielellä — idiomeista ja sananlaskuista puhumattakaan. Luku- ja kirjoitustaidottomalla maahanmuuttajalla on edessään paljon enemmän haasteita kuin sellaisella henkilöllä, joka osaa sujuvasti omaa äidinkieltään. Tällaisessa tilanteessa olisi hyödyllistä, että perusopetus annettaisiin henkilön omalla äidinkielellä. Tämä perusopetus maksaa itsensä takaisin.

2) Suomalaiset arvot

On merkittävää ja tärkeää, että maahanmuuttajat, jotka ovat tulleet poikkeuksetta eri kulttuureista, ymmärtävät ja omaksuvat suomalaiset arvot. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on luottamuksellisuus. On yleistä, että Suomessa luotetaan toisiin ihmisiin ja vallassa oleviin viranomaisiin. Jokaisella on oikeus olla mukana yhteiskunnan rakentamisessa. Sekä naiset että miehet ovat tasa-arvoisia. Tämä on suuri ongelma niille, jotka ovat tottuneet, että mies on päättäjä. Maahanmuuttajamiehistä voi tuntua siltä, että heiltä otetaan valtaa tai että heitä alistetaan. Joissan tapauksissa kompromissin löytäminen vanhan ja uuden kulttuurin välillä voi olla hyödyksi. Kulttuurien eroihin liittyvät ristiriidat voivat muuten purkautua perheväkivaltana.

Monille maahanmuuttajille rehellisyys ja täsmällisyys ovat haasteita. Kollektiivisissa kulttuureissa ajalla ei ole merkitystä ja niin sanotut valkoiset valheet ovat yleisiä. Suomessa lupauksista taas pidetään kiinni — paitsi politiikassa.

Suomessa arvostetaan vaatimattomuutta. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu myös toisen rajojen ja yksilöllisyyden kunnioittaminen. Aikaa käytetään miettimiseen ja pohtimiseen, eikä vain puhumiseen. Kun maahanmuuttajat ovat tulleet kulttuureista, joissa hiljaista on ainoastaan hautajaisissa tai kun jotain vakavaa on tapahtunut, heidän on vaikea ymmärtää, että ihmiset tarvitsevat omaa tilaa ja aikaa.

3) Halu antaa takaisin

Maahanmuuttajilla pitää olla halu ja motivaatio olla osana suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien, erityisesti nuorien, tulisi välttää leiriytymistä liikaa omiensa ympärille. Maahanmuuttajien tulisi käyttäytyä esimerkillisesti. On haluttava oppia suomalaisen tapakulttuurin hyviä puolia ja on haluttava myös soveltaa oppimaansa.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Rita Kostama: Maahanmuuttajien kotoutuminen tuloksellisesti on välttämätöntä

Kun maahanmuuttaja saapuu Suomeen, hänellä ei välttämättä ole juuri mitään tietoa Suomesta. Kun itse saavuin Suomeen parikymmentä vuotta sitten 20-vuotiaana, kaikki oli minulle aivan uutta; ei ollut mitään tietoa Suomesta, ei kielitaitoa eikä koulutusta, enkä ymmärtänyt miten suomalainen yhteiskunta toimii.

Mitä sitten tuloksellinen kotoutuminen on? Tuloksellisen kotoutumisen tavoitteena on, että maahanmuuttaja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, jolla on uudessa kotimaassa tarvittavat tiedot ja taidot sekä oikeus terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Jokaisella tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen.

Olisi ollut mahdotonta saavuttaa kaikkea sitä, mitä minulla on tällä hetkellä, jos en olisi saanut mahdollisuutta päästä kotoutumiskurssille heti Suomeen saavuttuani. Kotoutuminen on kaksisuuntainen ja pitkä prosessi. Minua autettiin paljon, ja sain apua sekä viranomaisilta että tavallisilta ihmisiltä.

Maahanmuuttajien tuloksellinen kotoutuminen on ehdottoman tärkeää niin maahanmuuttajien kuin kantasuomalaistenkin näkökulmasta.

Olen lukuisissa tilaisuuksissa saanut antaa suomalaisille tietoa itsestäni, maahanmuuttajista ja pakolaisista. Koulu- ja muiden vierailujen kautta olen saanut paljon hyvää palautetta syntyperäisiltä suomalaisilta siitä, kuinka tärkeää on saada ensi käden tietoa maahanmuuttajista. Vain aidolla tutustumisella toisiimme voimme alkaa ymmärtää toisiamme ja oppimaan toisistamme. Ennakkoluulot syntyvät tietämättömyydestä, kun ihmisiin ei ole tutustuttu, eikä heitä tunneta.

Tärkeitä asioita omalla kohdallani ovat olleet suomen kielen oppiminen, työharjoittelu, kantasuomalaiset ystävät, perhe, ammattikoulutus, työ, harrastukset (luistelu, avantouinti) ja vapaaehtoistoiminta. Hyvän vastaanoton saaminen on myös auttanut minua eteenpäin.

Kotouttaminen on toteutettava uusille tulijoille nopeasti. Maahanmuuttajan on saatava tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja siinä toimimisesta omalla äidinkielellä tai sellaisella kielellä, jota hän ymmärtää paremmin.

Mediassa puhutaan kovasti maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Tämä on surullista, mutta rikokset ovat tietenkin tuomittavia. Riittävä tieto Suomen lainsäädännöstä ja toimintatavoista on ehdoton edellytys tulokselliselle kotoutumiselle. Pitkään Suomessa asuneille ja hyvin kotoutuneille maahanmuuttajille on annettava mahdollisuudet olla neuvomassa ja tukemassa uusia tulijoita.

Tuloksellinen kotoutuminen on onnistunut kotouttaminen. Onnistunut kotouttaminen maksaa itsensä takaisin. Se auttaa maahanmuuttajia oppimaan suomen kielen mahdollisimman nopeasti. Tällöin maahanmuuttajat pääsevät nopeammin yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi, jolloin kaikki hyötyvät. Tuloksellinen kotoutuminen nopeuttaa maahanmuuttajien työllistymistä, jolloin syntyy uusia veronmaksajia ikääntyvään yhteiskuntaan. Syrjintä ja rikollisuus myös vähenevät kun kotoutuminen on tuloksellista.

Tuloksellinen kotoutuminen on ehdottoman tärkeää Suomelle juuri nyt. Tunnen itse olevani yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja suomalainen. Tulin Suomeen vuonna 1998 kiintiöpakolaisena, kielitaidottomana ja vailla koulutusta. Aloitin elämäni uudelleen nollasta. Ensin suomen kielen kurssille, työelämään päiväkotiin siivoojaksi, ammattikouluun ja lukioon, kassalle kauppaan ja lopulta ammattikorkeakoulun kautta yrittäjäksi. Nyt olen kaupunginvaltuutettu, kirkkovaltuutettu ja kansanedustajaehdokas. Lisäksi olen äiti, puoliso ja oman yritykseni johtaja.

Kohdallani kotoutuminen on ollut tuloksellista. Olen saanut paljon huomiota päättäjiltä voidessani olla asiantuntijana sekä maahanmuuttajan että suomalaisen yrittäjän näkökulmista. Tältä pohjalta ja vankan kokemukseni turvin uskon voivani edistää tuloksellista kotoutumista eduskunnassa ja Suomessa.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Eva Tawasoli: Vastaanottojärjestelmän ei tule olla holhoava ja passivoiva

Vuoden 2015 pakolaiskriisi on pakottanut päättäjät huomioimaan kriisin tuomat haasteet kotouttamisohjelman suunnitteluun. Mielestäni kuitenkaan ratkaisukeskeisiä toimenpiteitä ei ole riittävästi tehty. Tuhansia ihmisiä on sijoitettu vastaanottokeksuksiin turvapaikkapäätöstään odottamaan, ja odotukseen voi mennä jopa useita vuosia.

Nykyisen mallin mukaan vasta oleskeluluvan saannin jälkeen henkilö pääsee virallisiin kotouttamistoimiin, joten todellinen integroituminen yhteiskuntaan alkaa monen kohdalla vasta tämän jälkeen ilman turvapaikanhakijan omaa aktiivisuutta. Mielestäni turvapaikanhakijoiden yhteiskunnasta eristämisen sijaan kotouttaminen pitää alkaa heti ensimmäisestä päivästä lähtien, kun henkilö on saapunut Suomeen riippumatta tulevasta turvapaikkapäätöksestä.

Pidän nykyistä turvapaikanhakijoille suunnatua vastaanottojärjestelmää ongelmallisena ja haitallisena kotoutumisen kannalta, sillä nykyinen järjestelmä edistää hyvin voimakkaasti henkilön syrjäytymistä.

Lähes kaikki turvapaikanhakijoille suunnatut palvelunmuodot poikkeavat tavalliselle Suomen kansalaiselle suunnatuista palveluista. Lähtökohtaisesti kaikki olennaiset palvelut tarjotaan vastaanottokeskusrakennuksen sisällä: sosiaali- ja terveyspalvelut, suomen kielen opetus, aktiviteetti- ja vapaaehtoistoiminnot. Monissa paikoissa henkilöllä ei esimerkiksi ole mahdollisuutta valmistaa itse ruokaansa, vaan ruokaa tarjotaan laitosomaisesti. Ikävintä yksilön ja yhteiskunnan kannalta on, että työllistymisen, työnsaannin sekä koulupaikan saannin tukeminen ei kuulu ollenkaan vastaanottopalveluihin.

Nykyinen turvapaikkajärjestelmä on holhoava, lamaannuttava, passivoiva sekä epäinhimillinen. Turvapaikanhakijat ovat eristettyinä yhteiskunnasta ja elävät järjestetyssä rinnakkaisessa yhteiskunnassaan. Ei ole itse turvapaikanhakijan eikä myöskään yhteiskunnan eduksi tehdä potentiaalisista oleskeluluvan saajista lamaantuneita, kuntoutusta tarvitsevia tai altistaa heitä valmiiksi syrjäytymisen riskeille. Esimerkiksi jos terveyspalvelut yksityisen sektorin asemesta järjestettäisiin kunnallisella puolella, pystytään lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: turvapaikanhakija pääsee tutustumaan todelliseen yhteiskunnan jäseniä palvelevaan terveyspalvelujärjestelmään sekä hänelle annetaan mahdollisuus tuntea olonsa osaksi yhteiskuntaa, minkä lisäksi palvelut pystytään järjestämään kustannustehokkaammin.

Systemaattinen laitostaminen aiheuttaa lisäksi monia vakavia ongelmia kuten turhautuneisuutta, alttiutta vakaville mielenterveyshäiriöille, radikalisoitumista ja näiden seurauksena suurempia kustannuksia yhteiskunnalle. Uskon, että välittömän kotouttamisen yhdistämisestä vastaanottopalveluihin seuraa sekä yksilölle että yhteiskunnalle pitkäkestoisia ja kustannustehokkaita hyötyjä ja synergiaetuja.

Mahdollisuus työn tekoon tai kouluttautumiseen lievittää laitostumisen ja syrjäytymisen riskejä ja edesauttaa yhteiskuntaan integroitumista jo turvapaikanhakuvaiheessa. Turvapaikanhakijoilla on todella voimakas halu työllistyä, vaikka he tiedostavat korkean todennäiköisyyden saada kielteinen turvapaikkapäätös. Työkokemus tai mahdollinen vakituinen työpaikka puolestaan vähentää oleskeluluvan saaneiden vaaraa pudota sosiaalitukien piiriin.

Turvapaikanhakijoiden keskuudessa on paljon osaamista ja on erittäin järkevää aloittaa ammattiosaamisen kartoittamista jo turvapaikanhakuprosessin aikana osana vastaanottopalveluita tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi osana julkisia työvoimapalveluita. Vastaanottokeskuksissa ihmisten kontaktointi ja ohjaus on helppoa sekä palvelusuunnittelun vaiheessa yksilölliset voimavarat tulevat paremmin huomioiduksi.

Vastaanottokeskukset palveluineen ovat kallein turvapaikanhakijoista koituva kuluerä. Sisäministeriölle kohdistuneista kustannuksista vuodesta 2015 alkaen vastaanottokeskukset ovat olleen 60 prosentin tuntumassa. Välittömiä kustannussäästöjä saataisiin todennäköisesti synnytettyjä esim. terveyspalvelujen siirtämisestä kunnalliselle puolelle. Myös mahdollisia verohyötyjä voi syntyä turvapaikanhakijoiden työllistymisestä ja työllistyneiden kohdalla voi miettiä tukien pinenetämistä. Varhaisen kotouttamisen ennaltaehkäisevät vaikutukset aiheuttavat myös välittömiä sekä välillisiä tulevaisuuden kustannussäästöjä.

Kustannussäästöjä merkittävämpää on vielä yksilölle mallista koituvat inhimilliset vaikutukset.

Nykyinen jähmeä ja holhoava vastaanottojärjestelmä on yhteiskunnalle kallis, yksilölle passivoiva ja tulevaisuudessa kulut yhteiskunnalle moninkertaistuvat lieveongelmien kautta.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here