Miten nuoria voidaan kannustaa yrittäjyyteen?

0
219

Miten nuoret saadaan kiinnostumaan yrittäjyydestä ja miksi nuorten rohkaiseminen yrittäjyyteen on tärkeää? Miten asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa ja minkälainen lainsäädäntö tukisi nuorten yrittäjyyttä? Miten korkeakoulut voivat olla tässä mukana?

Podcast

Kirjalliset Näkökulmat

Tuomas Jaanu: Vapaampi yhteiskunta kannustaisi nuoria enemmän yrittäjyyteen

Nuorten yrittäjyydestä on jo pitkään toivottu uutta veturia maamme taantuvalle taloudelle. Uusia kasvuyrityksiä tarvitaan, sillä niissä uusien keksintöjen, menetelmien ja työtapojen käyttöönotto on lähtökohtaisesti nopeampaa ja joustavampaa kuin suuremmissa yhtiöissä. Uudistaminen ja uusien ajatusten käyttöönotto lisää työn tuottavuutta, luo pohjaa kokonaan uusille liiketoimintamalleille ja -aloille, ja lopulta säteilee koko yhteiskuntaan kirittämällä myös yrityksiä ja julkista sektoria. Sisäinen yrittäjyys, startup-henkisyys ja ketterät kokeiluhankkeet ovat yhä useammin arkipäivää myös perinteisissä organisaatioissa. Yrittäjyydellä on siten laajat vaikutukset koko yhteiskuntaan.

Miten nuoria saataisiin vielä nykyistä enemmän kiinnostumaan yrittäjyydestä?

Yleinen positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan lienee tärkeää, jotta nuoret voivat pitää yrittäjyyttä mahdollisena ja kiinnostavana urapolkuna. Jos me arvostamme yrittäjiä, ja asenteet heitä kohtaan ovat myönteisiä, yhä useampi voi ajatella työllistyvänsä itse, valmistuttuaan tai jopa opiskelujen aikana, omaan yritykseen. Onnistumisesta ei pidä tehdä tabua. Negatiiviset, yrittäjyyden riskejä korostavat saarnat, tai työntekijöiden ja yrittäjien vastakkainasettelua korostavat puheenvuorot taas voivat helposti lannistaa kiinnostusta oman yrityksen perustamiseen.

Esikuvat ovat myös tärkeitä. On hienoa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana maassamme on syntynyt monia menestystarinoita nimenomaan opiskelijayrittäjyyden kautta. Omaan elinpiiriin helposti liitettävät ja helposti samaistuttavat menestystarinat tuovat konkreettisesti esille sen, että yrittämisellä, kovalla työllä ja riskinotolla voi menestyä. Ennen kaikkea se, että nämä menestyjät ovat eläneet samanlaista elämää, käyneet kenties samoja kouluja ja kursseja, luo uskoa siihen, että itsekin voisi perustaa yrityksen ja jopa menestyä.

Yhteisö on myös erittäin tärkeä osa yrittäjyyteen kannustamista ja uusien yrittäjien kouluttamista. Sekä oppilaitokset erilaisine yrittäjyyskursseineen, että yrittäjyyden ympärille syntyneet opiskelijajärjestöt antavat luonnollisen ja helpon tavan päästä sisään yrittäjyyden maailmaan, nähdä ja kokea miten yrityksiä käytännössä luodaan ja rakennetaan, ja ennen kaikkea mahdollisuuden verkostoitua muiden yrittäjyydestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Edellämainitut yrittäjyyden vetovoimatekijät ovat parantuneet huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteiskunnan rakenteet, säädökset ja mallit sen sijaan muuttuvat huomattavasti hitaammin, ja ovat monilta kohdin jääneet jälkeen tästä kehityksestä. Yrittäjyyden esteenä on monesti tällä hetkellä mm. sosiaaliturvaan, taloudelliseen tilanteeseen sekä pääomittamiseen liittyvät pulmat.

Yrittäjän sosiaaliturva on maassamme melko heikolla tolalla verrattuna työntekijään. Monien sosiaaliturvan muotojen osalta jo pelkkä yrityksen olemassaolo voi olla estävä tekijä, mm. työttömyysturvan osalta. Monien muiden tukien osalta yrittäjyys, joko nykyinen tai jo entinen, helposti monimutkaistaa tuen saantia ja siten lisää huolta toimeentulosta silloin, kun suunnitelmat eivät toteudukaan.

Yrittäjä voi myös helposti ajaa itsensä syviin taloudellisiin ongelmiin, ja niistä selviäminen on nykyisellään usein työn ja tuskan takana. Yhteiskunnan tulisi vastata muuttuvaan maailmaan, ja mahdollistaa rehellinen epäonnistuminen esimerkiksi henkilökohtaisen konkurssin helpottamisen kautta. Epäonnistumisen leimaa olisi pienennettävä, eikä konkurssin tehnyttä tai luottotiedot yrityksensä kanssa menettänyttä ihmistä saisi ajaa liki ulos yhteiskunnasta.

Aloittavien yritysten, etenkin opiskelijoiden perustamien, taloudellinen tilanne ja pääomittaminen on usein vaikeaa. Suomalaisella opiskelijalla on harvoin mahdollisuutta käyttää omia varojaan yrityksen käynnistämiseen, tai edes pankkilainan vakuudeksi. Vaikka maassamme on monia melko suuria ja lupaavia sijoittajia jo nyt, on pääoman saatavuus todellinen ongelma. Suomalaisten omaisuus on pääsääntöisesti kiinni omistusasunnoissa, ja korkea verotus yhdistettynä melko korkeisiin elinkustannuksiin ei edistä vapaan, kasvuyrityksiin sijoitettavan pääoman kertymistä. Toki kansaltamme puuttuu myös kokemusta, näkemystä ja asennetta uusiin yrityksiin sijoittamisessa. Usein vaihtoehdoksi jääkin yrityksen käynnistäminen kitukasvuisena, ja yrittäjän aika ja energia kohdistuu pyrkimykseen kaikin keinoin rakentaa pienistä puroista suurempaa kassavirtaa, joka mahdollistaisi yrityksen vision toteuttamista. Pääomien puute selvästi hidastaa yritystemme kasvua, jopa usealla vuodella, ja tämä taas on globaalissa kilpailussa selvästi haitta maallemme. Monia lupaavia kasvuyrityksiä on myyty ulkomaisille sijoittajille mielestäni aivan liian aikaisessa vaiheessa, kenties kotimaisten sijoittajien ja pääomien puuttuessa.

Nuorten kannustaminen yrittäjiksi silti kannattaa. Yrittäminen, omien ajatusten jalostaminen konkreettiseksi ratkaisuksi, ja työllistyminen oman yrityksen kautta ovat itselleni olleet sekä merkittävää henkilökohtaisen kasvun aikaa, että myös lisänneet selvästi kokemusta vapaudesta ja vastuusta yhteiskunnan ja ihmiskunnan osana.

Kasvuyritys- ja riskisijoitushuumassa on muistettava, että suuri osa yrityksistä tänäkin päivänä on hyvin tavallisia, ei välttämättä kovin innovatiivisella liikeidealla toimivia, mutta silti meille kaikille tärkeitä tuotteita ja palveluita tuottavia yhteisöjä. Ei ole lainkaan vähemmän hohdokasta perustaa kampaamoa tai kukkakauppaa, ja siten työllistyä omassa yrityksessä omalla työpanoksella. Henkilökohtaisen kokemuksen ja kasvun kannalta näissä voi varmasti saada aivan samat huippukokemukset kuin innovatiivisimmassa teknologiastartupissa. Kaiken lisäksi perinteisillä aloilla voi olla jopa helpompi menestyä, koska kilpailua on vähemmän kuin kuumemmilla aloilla.

Toivon kaikille, sekä nuorille että vanhemmille, positiivista asennetta yrittäjyyteen, ja menestystä itse valitulla työuralla.

Kahden lapsen isä, yrittäjä, tekniikan tohtori, Liberaalipuolueen varapuheenjohtaja ja Helsingin liberaalien puheenjohtaja.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Emma Kivikangas: Onko yrittäjyyden periytyminen pettämätön normi?

Suomalaisnuorten into yrittäjyyteen on kymmenkertaistunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Into yrittäjyyteen ei ehkä periydy äidinmaidon mukana, mutta uskon, että yrittäjäperheeseen syntyminen valmentaa lapsen jo pienestä pitäen yrittäjän arkeen. Mutta ei kaikista yrittäjäperheeseen syntyneistä lapsista tule yrittäjiä, eikä oman yrityksen perustaminen vaadi yrittäjätaustaista perhettä. Ei suinkaan.

Yrittäjyyteen toisaalta synnytään, mutta toisaalta siihen kasvetaan. Siihen ei voi pakottaa eikä yrittäjäksi ryhtymisen paloa voi sammuttaa. Tiedän sen kokemuksesta; perheeseeni kuuluu kaksi alle 30-vuotiasta eri alan yrittäjää, jotka omalla intohimollaan sekä halullaan tehdä sitä ”omaa juttua” ovat osoittaneet yrittäjyyden haasteet sekä onnistumisen tunteen kokemukset. Nuorena oman yrityksen perustamiseen erityisesti oman perheen osoittama tuki on korvaamatonta ja arvostus lähimmäisiä kohtaan kasvaa.

Nuorena yrittäjäksi ryhtyminen ei varmasti ole helppoa, mutta uskon, että vapaus olla itsensä johtaja, antaa itselleen vapaus toteuttaa itseään ja mahdollisuus hankkia konkreettisesti omalla työllään leipänsä, ovat tekijöitä, jotka vetävät nuoria ihmisiä yrittäjyyden pariin. Käsite yrittäjyydestä on myös niin laaja, että oikeastaan lähes jokaisella meistä on mahdollisuus siihen jossain vaiheessa elämää. Se on niin kattava ja osittain myös tuntematon alue, joka huutaa puoleensa moniosaajia, innovaattoreita, uuden kehittäjiä sekä myös työnantajia.

Nykyään nuoret ymmärtävät työelämän murroksen sekä työalojen kehittymisen maailman muuttuessa, teknologian kehittyessä sekä koulutusvaatimusten kasvaessa. Näiden tekijöiden tuotteena nuorisotyöttömyys on kasvanut hurjasti viime vuosien aikana. Tämän vuoksi esimerkiksi johtajatyypeille oman yrityksen perustaminen on luonollinen vaihtoehto oman elantonsa hankkimiseen.

Ajatukset yrittäjyydestä ja oman yrityksen perustamisesta kertovat hyvin paljon ihmisen arvomaailmasta. Toinen voi peilata ajatuksiaan historiaan, jolloin raha oli kovemman työn takana mitä nykyään. Esimerkiksi tämä ajatus luo nuorelle tunteen, että vain perustamalla oman yrityksen, pystyy saamaan elinkeinonsa kovan työnteon tuloksena.

Kuntien tehtävä on huolehtia riittävästä tonttitarjonnasta sekä seudullisesti järkevästä tontti -ja rakennussuunnittelusta. Poliittiset toimet tulisi kohdentaa pienyrittäjien sosiaalisen turvallisuuden parantamiseen siirtymällä Yleisturvaan. Yrittäjälle tulisi olla turvattuna vähimmäistoimeentulo ilman, että yrityksen huono taloudellinen menestys olisi este toimeentulolle. Tämän lisäksi yrittäjää on tuettava lisähenkilöstön palkkaamisessa.

Nuoret rakastavat haastaa itseään. Omalle epämukavuusalueelle meneminen, paineensietokyvyn kasvattaminen haastavissa tilanteissa sekä vastuunottaminen omasta tekemisestä opettavat niin itsestä kuin maailmasta varmasti enemmän kuin mikään muu.

Onnistumisen tunne itseään haastavassa työssä on mieletön ja sen tunteen saavuttamiseen jokaisen meistä tulisi kannustaa yhä useampaa nuorta yrittäjyyden maailmaan sekä oman yrityksen perustamiseen.

Olen Emma Kivikangas, 19-vuotias kaupunginvaltuutettu sekä Demarinuorten liittohallituksen jäsen Kauhavalta. Olen Suomen nuorin demarivaltuutettu ja ehdokkaana kevään 2019 eduskuntavaaleissa.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Leo Kadieff: Kaupungit ja yliopistot mukaan ruohonjuuritason toimintaan

Nuorten kiinnostus yrittäjyyteen on selvästi noussut Millenial sukupolven myötä. Viitaten GEM tutkimukseen noin joka viides korkeakoulu opiskelija valmistumisen jälkeen harkitsee yrittäjäksi ryhtymistä. Tämän taustalla lie kaksi selvää ilmiötä 1) tuottavuuden kasvu ja uudet työpaikat ovat syntyneet pk-yrityksiin ja työpaikat korporaatioissa vähentyneet. 2) Suomen kankea työmarkkinalainsäädäntö, jossa palkkaaminen ja irtisanominen on niin hankalaa, että yrittäjän on helpompaa ostaa työtä toiselta yrittäjältä, eli kevyt-yrittäjyyden suosion kasvu.

Itse kävin koulu ja johdin omaa ES yhteisöä Turussa vuonna 2013, jolloin yliopistomme oli profiloitumassa ”yrittäjyysyliopistona”. Tätä suunnankäännettä lanseerattiin pohjalta ylös periaatteella, jolloin yrittäjyydestä kiinostuneet järjestöt saivat osakseen paljon huomiota ja julkista tukea.

Eräs havaintoni aiheesta oli se että nuorilla oli paljon tietoa ja ideoita, mutta ammattiverkostoista ja kokeilupaikoista oli selvästi puute. Siksi tuomalla kampuksille kokeneita yrittäjiä syntyisi säpinää. Opiskelijoiden ideat saivat nopeasti tukea, tai tulivat ammutuiksi alas. Lyhyt tuokio ammattilaisen kanssa saisi monen nuoren rattaat pyörimään, ja ammattilaiset saisivat vuorostaan tuoreita ideoita ja mainetta yrittäjyyden mesenaattina.

Kaupungin ja yliopiston taholta ei siis ollut lainkaan hassumpi päätös lähteä kehittämään ruohonjuuritasolta ylöspäin. Eräs yliopistojen selvä haaste on verrattain pitkät syklit joissa opetusta suunnitellaan ja toteutetaan. Silloin kuin ilmiö on havaittu, mitattu, suunniteltu ja tuotettu osaksi opetusta se on konsulttikielessä jo passé. Siksi on paljon parempi antaa opiskelijoiden itse valita mitä he haluavat oppia ja toimia mahdollistajana, tarjota puitteet ja siinä sivussa miettiä kuinka opetus voisi myötäillä ja tukea opiskelijoiden yrittäjyyttä. Tälläisellä bottom-up logiikalla opiskelijat siis itse tuottavat itselleen relevanttia sisältöä.

Jos Suomalaisesta yrittäjyys ekosysteemistä pitäisi valita yksi ominaispiirre niin se olisi ehkä talkoohenki. Täällä on helppoa lähestyä kokeneempia yrittäjiä ja pyytää heiltä neuvoa. Koska kotimarkkina on niin suppea ja niche aloilla kilpaillaan lähinnä kansainvälisesti, on luontevaa ennemmin tehdä yhteistyötä kuin kilpailla. Kuten voimme oppia monesta taloudellisesti menestyneestä maasta, yrittäjyys on joukkuelaji johon tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista panostusta, ja Suomessa siihen on hyvät puitteet.

Leo Kadieff

Yrittäjä ja Suomen Nuorten Yrittäjien puheenjohtaja

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Oliko artikkeli liian lyhyt, sopivan mittainen tai liian pitkä? Kuinka hyvin artikkeli onnistui tuomaan erilaisia näkökulmia esille? Jäitkö kaipaamaan tiiviimpää tai syvällisempää otetta? Olisitko kaivannut jotain näkökulmaa, joka nyt jäi puuttumaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here