Mitkä ovat nuorten tärkeimmät vaaliteemat?

Mitkä aiheet koskettavat nuoria tämän päivän politiikassa? Pystytäänkö nuorten tarpeita huomioimaan tarpeeksi, kun väestö ikääntyy ja ikärakenne muuttuu? Miksi nuorten äänestysaktiivisuus on alhainen ja löytyykö keinoja, joilla nuorten äänestysaktiivisuutta voisi lisätä?

Perussuomlaisten Samuli Voutila, Keskustan Auli Piiparinen ja Vasemmistoliiton Lauri Linna kirjoittavat aiheesta. Podcastissa keskustelua jatkavat SDP:n Elisa Gebhart ja Kokoomuksen Matias Pajula.

Podcast

Elisa Gebhart & Matias Pajula

Kirjalliset näkökulmat

Samuli Voutila: Nuoret eivät ole harmaata massaa

Mitkä ovat nuorten tärkeimmät vaaliteemat? Tätä meiltä nuorilta ehdokkailta usein kysytään, mutta vastauksia lienee yhtä paljon kuin on nuoria ja mielipiteitä. Osa nuorista on huolissaan ilmastonmuutoksesta, osa hallitsemattomasta maahanmuutosta ja osa siitä, miten tulevaisuudessa Suomessa pärjää.

Selkeä trendi koko 2010-luvun on nuorten halukkuus kuulua johonkin ryhmään. Tämä heijastuu mielestäni selkeästi nuorisobarometreissä, joissa Vihreät, Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat olleet nuorten suosikkipuolueita koko vuosikymmenen. Näiden kolmen nuorisojärjestöt ottavat voimakkaasti kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tuovat rohkeasti mielipiteensä esille. Tämä selvästi puhututtaa nuoria.

Toimiessani lähes 10 vuotta nuorisopolitiikassa pidin silloin ja pidän yhä ongelmallisena nuorten laittamiseksi yhdeksi harmaaksi massaksi. Ei eläkeläiset tai keski-ikäiset ole yksi yhtenäinen ryhmä vaan mielipiteiden kirjo on valtava. Erityisen huolissani olen nuorten leimaamisesta “reppanoiksi”, kun selkeästi enemmistö nuorista on reippaita sekä rehtejä kansalaisia. Annetaan nuorille mahdollisuus osoittaa kyntensä.

Nuorten äänestysaktiivisuus puhututtaa ja on puhuttanut niin kauan kuin jaksan muistaa. Ymmärrän hyvin, miksi nuori ei välttämättä halua tai viitsi äänestää. Helposti tuntuu siltä, että äänestämällä asiat eivät muutu. Tämä on valitettavasti osittain totta, mutta kansalaisaloitteet ovat osoittaneet, että muutoksia ihan konkreettisesti saadaan myös aikaiseksi. Myös äänestämällä muutetaan yhteiskuntaa ja äänestämättä jättämällä annetaan entistä enemmän painoarvoa annetuille äänille. Muutetaan siis maailma yksi ääni kerrallaan.

Toivon näin ollen vilpittömästi, että nuoret äänestävät tulevissa eduskuntavaaleissa. Vain äänestämällä voi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että nuoren äänestäjän pitämät asiat ja arvot toteutuvat myös päätöksenteossa. Olit sitten huolissasi mistä asiasta tahansa tai uskot parempaan huomiseen.  Ja kuten vanha suomalainen toteamus kertoo: “Jos ei äänestä, ei ole lupaa myöskään valittaa.”

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Auli Piiparinen: Äänestysoikeus 16-vuotiaille, usko vaikuttamisen voimaan ja kohtalon kysymys maapallosta ratkaistava

Nuorille tämän kevään vaaleissa ratkaistaan 2020-luvun teot ja taidot. Taataanko peruskoulun lisäksi jokaiselle oikeus toisen asteen tutkintoon korottamalla oppivelvollisuutta? Tehdäänkö Suomesta ilmastonmuutoksen torjumisen mallimaa? Laajeneeko maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille koko valtakunnassa? Saako mielenterveysapua silloin, kun pelko tai masennus ottaa vallan? Tai - saako seuraavissa vaaleissa jo 16-vuotias äänestää? Ja sitten tietysti se, löytyykö eduskunnasta oman sukupolven kansanedustaja.

Ylen tuoreessa “Suomalaisten pelot ja haaveet” -kyselyssä 15–29 -vuotiailla on kaikkein kovin luotto siihen, että he voivat vaaleissa äänestämällä vaikuttaa yhteiskuntaan. Kontrasti äänestyskäyttäytymiseen on hassu. Juuri nuoret ovat äänestäneet vähiten. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vain noin joka toinen alle 25-vuotiaista äänesti, vuoden 2017 kuntavaaleissa tulos oli vain joka kolmas. Äänestämättä jättämisen kulttuuri on vahva.

Erityisesti näissä vaaleissa ratkaistaan tulevien sukupolvien mahdollisuus elää tällä pallolla. Pysäytetäänkö ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen vai päästelläänkö menemään fossiilisilla polttoiaineilla liikenteessä ja energiankulutuksessa? Vai hyrräisikö auton tankissa sitten loistava biodiesel tai -kaasu? Miten Suomi voisi olla esimerkillisempi vaikuttaja Euroopan unionin lisäksi muille kansainvälisille areenoille, joissa tämän Telluksen kohtalon kysymykset ratkaistaan.

Mutta miten saada nuoret uskomaan äänestämisen voimaan, kun eduskunnan täysistuntoa katsoessa silmiin osuus useimmiten yli 50-vuotias tummapukuinen mies? Kouluilla on oltava suurempi rooli kansalaisvaikuttamisen välittämisessä nuorille. Nuoren elämä on täynnä itsenäiseen elämään kasvamista. Keskustelua äänioikeudesta, politiikasta ja vastuunkannosta ei saisi sivuuttaa tai sulkea pois koulujen tunneilta. Vuoropuhelua erityisesti kuntapoliitikan ja oppilaitosten välillä on tiivistettävä. Äänioikeusikärajan laskeminen 16 vuoteen kaikissa vaaleissa on askel kohti varhaisempaa vaikuttamista.

Yksittäisten teemojen lisäksi pitäisi niin kotona, koulussa kuin kaveripiirissä puhua enemmän politiikasta. Poliitikot ovat Suomen näkyvimpiä ammattilaisia ja lakiemme säätäjiä. Avoimempaa työhaastattelua ei taida löytyä kuin ehdolle asettuminen kansanedustajan tehtävään. Oletko kuullut opinto-ohjaajasta, joka kannusti valitsemaan uraksi edes kuntapolitiikan? En minäkään.

Yksittäisten vaalien sijaan tulevaisuusperspektiivi meinaa kevään vaalikirmassa unohtua. Ensimmäistä kertaa äänestävä nuori äänestää kerrallisesti eniten edessä olevissa vaaleissa. Nuorella on eniten äänestyskertoja jäljellä. Äänestyspäätöksillä ratkaistaan seuraavan vuosisadan suunta. Äänestämättä jättämällä asioista päätetään silti, mutta ilman sinun tahtotilaasi.

Tämän tulevaisuusperspektiivin toivoisi kiinnostavan kansanvallasta kamppailevia puolueitakin enemmän kuin pelkkä eläkeläislupauksen pöytään heittäminen. Kaikista meistä on pidettävä huolta mutta kasvava ikääntyvien määrä ei saa olla pois seuraavalta sukupolvelta. Nuoret ei ole vain tulevaisuus, nuoret on jo nyt.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Lauri Linna: Nuoret kiinnostuvat politiikasta, jos heitä ei sivuuteta

Selkein nuoria yhdistävä teema on ilmastonmuutos. Se on myös teema, jonka merkityksen ymmärtäminen tuntuu edelleen suurelle osalle aikuisista olevan vaikeaa. Nuorille kyse on kuitenkin teemasta, joka aidosti menee kaiken muun yli. Ajatus on, että jos epäonnistumme tämän uhan torjumisessa, millään muulla ei ole väliä. Ja tottahan tämä onkin.

Jos haluamme aktiivisia nuoria, täytyisi ennen kaikkea näyttää, että poliittisella vaikuttamisella on väliä. Tämä on yksi suurimpia asioita, jossa toistaiseksi ollaan epäonnistuttu. Osaltaan syy on selvä: hyvinvointivaltiota on ajettu viime vuosikymmenet alas. Tällöin saavutukset ovat parhammillaankin olleet torjuntavoittoja.

Politiikassa on myös tietoisesti viljelty ajatusta siitä, että jotain “on vain pakko tehdä”. Tämä puhetapa on vallinnut varsinkin leikkauksia tehtäessä ja on monille varmasti ollut aito perustelu toiminnalleen. Se on kuitenkin ollut omiaan saamaan politiikan näyttämään joltain, johon ei ole mahdollista vaikuttaa, vaikka haluaisi. Se on saanut näköalattomuudenkin näyttämään pakolliselta.

Jos haluamme nuorten kiinnostuvan politiikasta, meidän on näytettävä aktiivisuudella olevan väliä. Esimerkiksi Tahdon2013 -kampanja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta oli tässä suhteessa loistava. Yhteinen ponnistus lisäsi tasa-arvoa. Tästä syystä onkin ollut surullista kuinka välinpitämättömästi esimerkiksi aloitetta maksuttomasta toisesta asteesta eduskunnassa hallituspuolueiden suunnalta käsiteltiin. Jos haluamme nuorista aktiivisia, on näytettävä, että muutos on mahdollista. On näytettävä, että äänestämällä voi vaikuttaa - kurjistumisen ei ole pakko jatkua, vaan toisenlainen politiikka on mahdollista.

Toinen tärkeä keino on tehdä äänestysaktiivisuuden parantamiseksi on tehdä vaikuttamisesta jälleen näkyvää. Politiikka on tehnyt jo hieman paluuta kouluihin. Tätä kehitystä on syytä jatkaa. Meidän ei ole syytä enää muistella ns. ylipolitisoituneita vuosia, sillä akuutimpi uhka on poliittinen apatia.

Viimeinen huomio: Kun puhutaan nuorista, on huomattava ettei puhuta yhtenäisestä joukosta. Nuorissa näkyy selvästi luokkatausta: varakkaista perheistä tulevat nuoret äänestävät ahkerasti, mutta toisaalta äänestämättä jättäminen periytyy vastaavasti.

Toisin sanoen hyvinvoivat nuoret äänestävät ja ovat aktiivisia poliittisesti. Jos haluamme kaikkien pysyvän demokratiassa mukana, meidän on näytettävä, että sillä on tarjottavaa kaikille. Minusta tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointivaltion romuttamisen sijaan meidän on rakennettava sitä.

Politiikka, joka ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti ja parantaa hyvinvointia, on politiikkaa, jolla on tarjottavaa myös nuorille.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here