Tiedustelulaki: Uhka vai mahdollisuus?

0
331

Suomeen ollaan luomassa uutta tiedustelulainsäädäntöä. Mihin uhkiin tiedustelulailla pyritään vastaamaan ja mitä mahdollisia seurauksia tiedustelulailla voi olla? Miten kansalaisten yksityisyys huomioidaan?

Podcast

Kirjalliset näkökulmat

Ilkka Kantola: Tiedustelutoiminnan valvonnan on oltava aukotonta

Perustuslain 2. luvusta käy ilmi, että kansalaisten perusoikeudet eivät ole ehdottomia. Yhden perusoikeuden turvaamiseksi joudutaan joskus rajoittamaan toisen perusoikeuden toteutumista. Oikeus elämään ja turvallisuuteen on perusoikeus. Sen turvaaminen voi joissakin tapauksissa edellyttää sitä, että viranomaisille annetaan täsmällisesti säädetty lupa rajoittaa esimerkiksi kotirauhan tai luottamuksellisen viestin suojaa.

Tiedustelulainsäädännössä on kyse kahden perusoikeuden välisen tasapainon hakemisesta. Perustuslaista ei poistu säännös luottamuksellisen viestin suojasta. Mutta perustuslain muutoksen myötä viranomaisten mahdollisuus puuttua luottamuksellisen viestin suojaan laajenee.

Viranomaisvaltuuksien laajenemisen taustalla ovat toimintaympäristön muutokset. Yhteiskuntien ja kansalaisten turvallisuutta uhkaamaan ovat nousseet vaikeasti ennakoitavat terrori-iskut. Niiden silmitön ja viattomiin siviileihin kohdistuva väkivalta on haastanut turvallisuudesta vastaavat viranomaiset uudella tavalla. Laajennetuista tiedusteluvaltuuksista uskotaan olevan apua tämän kaltaisten uhkien torjunnassa.

Toiseksi, uusien tiedusteluvaltuuksien taustalla on teknologinen kehitys erityisesti sähköisessä viestinnässä ja digitaalisen tiedon käsittelyssä. Digitalisaatio on synnyttänyt uudenlaista haavoittuvuutta ja häiriöaltiutta. Se on mahdollistanut erilaiset kyberhyökkäykset, joihin voi sisältyä vakoilua, arkaluonteisten tietojen hankintaa tai vakavien häiriöiden aiheuttamista yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Yhteiskunnan suojautuminen kyberhyökkäyksiltä ja Suomeen kohdistuvalta laittomalta tiedustelulta on helpompaa uusilla tiedusteluvaltuuksilla.

Tiedustelulainsäädännössä on sovitettava yhteen myös tiedustelun tehokkuus ja kansalaisten luottamus tiedustelutoiminnan asianmukaisuuteen. Olennainen asia tässä on tiedustelutoiminnan valvonta. Ehdotetussa lainsäädännössä perustetaan uusi viranomainen, tiedusteluvaltuutettu, jolla on hyvin laajat tiedonsaantioikeudet kaikkeen viranomaisten harjoittamaan tiedustelutoimintaan. Tiedusteluvaltuutetulla on toimivalta keskeyttää viranomaisten tiedusteluoperaatio, jos hän katsoo, ettei sille ole laillisia perusteita.

Kun uusilla tiedusteluvaltuuksilla voidaan entistä laajemmin puuttua kansalaisten yksityisyyden suojaan, on tärkeätä, että tämän vastapainoksi eduskuntaan perustetaan kansanedustajista koostuva valiokunta valvomaan tiedustelutoimintaa. Tiedustelutoiminnan kontrolli on siten välillisesti ja viimesijaisesti kansalaisten käsissä. Erityinen arvo luottamuksen näkökulmasta on sillä, että tiedustelutoiminnan valvontaa suorittaa eduskunnan valiokunta eikä maan hallitus tai yksittäinen ministeriö. Valiokunta toimii tiiviissä yhteydessä uuden tiedusteluvaltuutetun kanssa. Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedustelutoiminnan valvonnan on oltava aukotonta.

teol.tri, kansanedustaja, Turku

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Anders Adlercreutz: Tiedustelulait nytkähtivät eteenpäin

Vuodenvaihteessa tiedustelulakia oltiin viemässä vauhdilla eteenpäin. Tarve lainsäädännön uudistamiselle oli ilmeinen, koska maailma on muuttunut nopeasti ja oma lainsäädäntömme on johtanut tilanteeseen, jossa Suomi on riippuvainen muiden maiden tiedustelusta. Muut kiireet ajoivat kuitenkin kiireellisyyden ohi, ja asia jäi makaamaan.

Nyt asia on taas nytkähtämässä eteenpäin, mikä on positiivinen asia. Syyskuussa valmistui perustuslakivaliokunnan mietintö perustuslain muutoksesta. Viime kuussa eduskunta äänesti tiedustelulakien vaatimasta perustuslakimuutoksesta. Tämä muutos hyväksyttiin 5/6 enemmistöllä eli lakipaketit etenevät ja koko lakipaketti on hyväksyttävissä tämän äänestystuloksen myötä jo tällä vaalikaudella.

Onko asialla sitten kiire? Mielestäni kyllä. Vaikka hallituksen hidastelu asian kanssa on siirtänyt lain voimaantuloa jopa puolella vuodella ja vaikka eduskuntavaalit ovat jo ovella, olen sitä mieltä, että asia pitää viedä kiireellisenä eteenpäin. Airiston tapaukset eivät liity suoraan tähän lakipakettiin, mutta ne ovat osaltaan muistutus siitä, että maailma ympärillämme on muutoksessa.

Mitä tiedustelulait käytännössä tuovat mukanaan? Koko lakipaketin käsittely on vielä kesken, mutta sen sisältö on pääpiirteissään selvä. Tiedustelulait tuovat mukanaan uudenlaisia tiedustelumahdollisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että massavalvonta sen myötä mahdollistuu.

Oleellinen huomio perustuslakivaliokunnan mietinnössä oli se, että siinä otettiin kantaa hallituksen esityksen mainintaan tiedustelun käyttämisestä rikoksen torjunnassa tutkimisen sijaan. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan tämä olisi avannut ovia laajempaan tiedustelutoimintaan ja mietinnössään se toteaa näin: ”Täten rikosten torjunnan käsite saattaa myöhemmässä tulkintakäytännössä johtaa myös luottamuksellisen viestin salaisuudenrajoitusmahdollisuuksien laajentumiseen nykysääntelyyn verrattuna, vaikka sitä hallituksen esityksen perustelujen mukaan ei tarkoiteta”. Eli perustuslakivaliokunta näki tämän muotoilun ongelmallisena siksi, että se olisi mahdollistanut laajemmat tiedusteluvaltuudet. Tämä hyvin perusteltu korjaus – eli sanan ”torjunta” korvaaminen sanalla ”tutkiminen” tehtiin perustuslakimuutokseen ja hyvä niin.

Merkittävää jatkokäsittelyn osalta on se, että tiedustelutoimintaa valvotaan ja että toiminta on läpinäkyvää. Viimeaikaisten valiokuntien sisältä tapahtuvien vuotojen valossa onkin oleellista, että kokonaisuutta valvovan tiedusteluvaliokunnan työskentely lähtee aikanaan heti oikeille raiteille.

Eduskunnalla on käytössään rajalliset resurssit ja poliittiset intohimot vaikuttavat eri lakipakettien läpiviemiseen. Nyt yli 5/6 eduskunnasta haluaa, että tämä lakipaketti saatetaan nopeasti voimaan. Näin ollen sen käsittelylle pitää raivata tarvittava määrä aikaa ja resursseja.

Keskustelua käytäessä on syytä muistaa yhteiskuntamme merkittävät haasteet. Näitä ovat talouden osalta kestävyysvaje ja matala työllisyysaste, ympäristön osalta ilmastonmuutoksen hillitsemisen, Itämeren tilanteen parantaminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä turvallisuuden osalta arjen turvallisuus, kuten perheen sisällä tapahtuvan väkivallan torjuminen ja yhteiskunnan eheyden turvaaminen. Tiedustelulait eivät suoraan liity näihin asioihin, mutta esimerkiksi hybridivaikuttaminen ja informaatiosodankäynti voivat merkittävällä tavalla haitata yllä lueteltuihin haasteisiin kytkettyjen tavoitteiden toteutumista.

Kansanedustaja, RKP:n varapuheenjohtaja ja Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Yrittäjä, arkkitehti, viiden lapsen isä.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Ahto Apajalahti: Tiedustelulait - mistä on kyse?

Tiedustelulainsäädännön valmistelu alkaa olla loppusuoralla. Pakettiin kuuluu neljä osaa: sotilastiedustelu, siviilitiedustelu, tiedustelutoiminnan valvonta ja perustuslain muutos. Julkisessa keskustelussa tiedustelulait ovat saaneet lähinnä kaksi ulottuvuutta: onko lainsäädäntö ylipäänsä tarpeellinen, ja tulisiko siihen sisältyvä perustuslain muutos käsitellä kiireellisenä.

Kukaan ei kuitenkaan oikeasti kiistä tarvetta säätää tiedusteluoikeuksista lailla. Oikeasti pitäisi puhua lain yksityiskohdista: millaisia tiedusteluoikeuksia ollaan antamassa ja miten niitä valvotaan. Kuten toimittaja Hanna Nikkanen kirjoitti taannoin, media-alan muutospaineissa väsynyt toimittajakunta ei ole kyennyt virittämään tällaista keskustelua. Julkinen keskustelu onkin nähdäkseni käyty lähinnä sotilas- ja poliisiviranomaisten näkökulmista käsin. He puhuvat mielellään terrorismin torjumisesta, ja painottavat, että lakipaketti täytyy hyväksyä nopeasti.

Puhelinkuuntelua "taloudellisten etujen" nimissä

Lakipaketissa on kuitenkin kyse muustakin kuin terrorismin torjunnasta. Keskeinen uudistus on, että pakkokeinot, kuten puhelinkuuntelu, irrotetaan rikosepäilyistä. Jatkossa tiedusteluviranomaiset voivat esimerkiksi kuunnella Suomen kansalaisen puhelinta Suomessa ilman rikosepäilyä, kun perusteena on "kansallinen turvallisuus". Verkkotiedustelua voidaan kohdentaa myös Suomen kansalaisten väliseen viestintään, jos viestinnän jokin osapuoli oleskelee sillä hetkellä ulkomailla.

Esityksessä mainitaan esimerkkeinä "kansalliseen turvallisuuteen" kohdistuvista uhista muun muassa Suomen "taloudelliset tai muut tärkeät edut" sekä "valtioiden väliset muuttoliikkeet" (HE 202/2017 vp, s. 175). Nämä perusteet oikeuttavat siis Suomen kansalaisen puhelimen kuuntelemiseen Suomessa.

Esimerkiksi ulkomaankaupassa työskentelevät ja turvapaikanhakijoiden kanssa tekemisissä olevat henkilöt olisivat ilmeisesti mahdollisia tiedustelun kohteita. Tiedustelun kohteen ei tarvitsisi myöskään olla tietty epäilty henkilö. Tämäkin olisi kekeinen muutos nykytilaan. Pakkokeinot kohdistuvat jatkossa yhä laajempiin ihmisryhmiin.

Perustuslain muutoksella yksityisyyden suojan murtaminen tulee yleisluontoisesti sallituksi "kansallisen turvallisuuden" perusteella. Muutoksen kiireellisyydellä ei ole enää kovin suurta merkitystä. Olennaista on sen sijaan edelleen kysyä, miten näin epämääräinen ilmaisu voidaan päästää perustuslakiin?

Kuka valvoo meitä?

Tiedusteluviranomaisia olisivat Puolustusvoimat ja Suojelupoliisi. Puolustusvoimien saamia sotilastiedusteluoikeuksia pidetään yleisesti paketin ongelmattomimpana osiona. Puolustusvoimat vastaa myös verkkotiedustelusta. Oleellisempia ovatkin Suojelupoliisin saamat siviilitiedusteluoikeudet.

Vastineeksi tiedusteluoikeuksista Suojelupoliisi luopuu rikostutkintaoikeuksista. Tarkoituksena on tehdä ero "kansalliseen turvallisuuteen" perustuvan tiedustelun ja varsinaisiin rikosepäilyihin perustuvan rikostutkinnan välille. Tämä ero jää kuitenkin näennäiseksi, koska Suojelupoliisi voi luovuttaa keräämiään tiedustelutietoja rikostutkijoille lähes rajattomasti.

Mielestäni siviilitiedusteluoikeuksien välttämättömyydelle ei ole missään vaiheessa esitetty vakuuttavia perusteluja. Eduskuntapuolueiden kesken vallitsi kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa laaja yhteisymmärrys siviilitiedusteluoikeuksien puolesta, jolloin tämä lähtökohta varmistui. Sen jälkeen on ollut käytännössä mahdollista puuttua vain yksityiskohtiin, ei perusratkaisuun.

Kuka valvoo valvojaa?

Tuomioistuimelta tarvittaisiin lupa useimpiin pakkokeinoihin. Nykyisellään tuomioistuimet eivät juuri koskaan kyseenalaista poliisin tekemiä hakemuksia. Tosiasiallinen valvonta jää siten enimmäkseen uuden tiedusteluvaltuutetun vastuulle. Tiedusteluvaltuutetun henkilökohtaiset ominaisuudet ovat ratkaisevassa asemassa: nimitetäänkö kriitikko vai jees-mies.

Ihimisoikeuksia digitaalisessa ympäristössä puolustava Effi ry, jonka hallituksen jäsen olen, on lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota muihinkin seikkoihin. Effi on esimerkiksi vaatinut, että tiedustelutoiminnasta julkaistaan riittävät tilastotiedot, jotta asiasta voidaan käydä julkista keskustelua. Effi on huomauttanut myös siitä, että nykyisellään lakiehdotus ei rajoita lainkaan ulkomaiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Suomalaiset viranomaiset voisivat pyytää ulkomailta sellaisilla menetelmillä hankittuja tietoja, jotka eivät olisi Suomessa laillisia.

Edellä olen kuvannut tiedustelulakipaketin keskeisiä piirteitä ja nostanut esiin aiheita, joita olisi syytä vielä pohtia tarkemmin. Keskustellaan! Vielä on aikaa.

Filosofian maisteri, väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla, Effi ry:n hallituksen jäsen

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Oliko artikkeli liian lyhyt, sopivan mittainen tai liian pitkä? Kuinka hyvin artikkeli onnistui tuomaan erilaisia näkökulmia esille? Jäitkö kaipaamaan tiiviimpää tai syvällisempää otetta? Olisitko kaivannut jotain näkökulmaa, joka nyt jäi puuttumaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here