Uhkaako EU:n tekijänoikeuslaki internetin avoimuutta?

0
1687

Mistä EU:n uudessa tekijänoikeusdirektiivissä on kysymys? Mitä seurauksia direktiivillä voi olla internetin avoimuudelle, mikäli nykyinen ehdotus menee läpi?

Kirjalliset näkökulmat

Tarmo Toikkanen: Uusi EU-tekijänoikeus - sataako mannaa taas isojen nettiyhtiöiden laariin?

Eri EU-maiden tekijänoikeuslait vaihtelevat niin paljon, että koko Euroopan alueella toimiminen on mille tahansa yritykselle haastavaa. Ehdotuksessa uudeksi EU:n tekijänoikeusdirektiiviksi on monia hyviä parannuksia, jotka (jos EU-maat todella lakejaan muuttavat) yhtenäistävät kiemuroita, pääosin järkeviksi. Huolta ja kohua ovat herättäneet artiklat 11 ja 13 (“linkkivero” ja “sensuurikone”). Molempien artiklojen tarkoitus on rajata monikansallisten megayhtiöiden (Google ja Facebook) taloudellista ylivaltaa.

Linkkivero (artikla 11)

Nykyisin Google sujuvasti näyttää hakutuloksissa uutisten otsikot, valokuvan ja artikkelin alun, eikä maksa tästä uutisen tuottaneelle uutistoimistolle latin latia. Linkkiveron tarkoitus on laajentaa tekijänoikeuslain suoja uutisten “esikatseluun”, jolloin Google ei enää voisi näitä sisältöjä näyttää ilman lupaa (ja maksua) uutisen tuottajalle.

Suoja on verrattavissa nykyiseen valokuvan suojaan. Et saa nykyisinkään kopioida toisen tekemää valokuvaa ilman lupaa, mutta saat ottaa kuvan samasta aiheesta, jopa täysin samanlaisen valokuvan. Vastaavasti et siis saisi tehdä uutisesta esikatselua suoraan sen sisältämillä tiedoilla ilman lupaa, mutta voit käyttää samaa otsikkoa toisessa uutisessa, tai tietenkin kuvailla uutisen sisällön omin sanoin ja linkittää siihen.

Artikla ei siis sinänsä haittaa sananvapautta mutta tekee koneellisen uutisten jatkohyödyntämisen melko hankalaksi. Kustantajalta on siis saatava lupa.

Onkin jännittävää nähdä, maksaako Google luvista eurooppalaisille kustantajille vai antavatko nämä luvat maksutta. Tästä nähtiin esimerkki jo vuonna 2007, kun belgialaiset lehtitalot hermostuivat Googlelle ja saivat oikeuden päätöksen, joka kielsi Googlea näyttämästä belgialaisia uutisia ilman maksua. No Google ei maksanut vaan poisti koko maan uutiset indeksoinnistaan. Näiden vierailijamäärät romahtivat ja lopulta he sopivat Googlen kanssa, että heidänkin uutisiaan saa näyttää.

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Mutta todennäköisesti isot hakukoneet ovat vahvoilla ja voivat vain poistaa hankalat uutistoimistot indeksoinnistaan, kun taas pienemmät toimijat joutuvat maksamaan rahaa voidakseen näyttää uutisia. Kun siis sinä jaat uutisen vaikkapa Twitterissä, Twitter ei voi näyttää uutisen esikatselua ellei ole saanut lupaa, joko maksutta tai rahalla. Google tuskin joutuu maksamaan. Entä Twitter? Entä joku pienempi some-palvelu? Tässä on vaara, että isot voittavat taas ja pienet kärsivät.

Sensuurikone (artikla 13)

Tämä artikla koskee palveluntarjoajia, “jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin”. Käytännössä tällä tarkoitetaan Youtuben, Instagramin tai Twitchin kaltaisia medianjakopalveluita. Näiden palveluiden on mahdollistettava tekijänoikeuksia rikkovan sisällön poistaminen kun oikeuksien omistajat niin vaativat - jollain ilmoitusmekanismilla tai automaattisella suodatuksella, mikä nyt on tarkoituksenmukaista.

Jos lähetät Instaan kuvan museokäynnistäsi, niin olikos sinulla oikeus ottaa kopio (eli valokuva) siitä taideteoksesta ja jakaa se julkisesti kavereillesi? No luultavasti ei ollut. Nykyisin olet itse vastuussa tästä tekijänoikeusmokasta, mutta uusi direktiivi kaataisi vastuun Instagramille. Kuvaamasi taideteoksen tekijä tuskin jaksaa sinua haastaa oikeuteen, mutta Instagramin kokoisesta firmasta saakin jo mukavat kipurahat.

Monien huoli on, että pienemmät palvelut eivät kykene tekemään automaattista suodatusta tai muuten varmistamaan sisällön laillisuutta. Direktiivin tekstissä kyllä korostetaan “asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta” eli tässä voisi toivoa tervettä järkeä käytettävän. Mutta vaarana on, että mediapalveluita ei kannata Eurooppaan perustaa, koska lakivastuu käyttäjien mokista on niin paha. Ehkä juuri siksi näitä isoja mediapalveluita on syntynyt juuri USAssa eikä Euroopassa, koska USAssa laki selkeästi antaa mahdollisuuden kaataa kaiken vastuun käyttäjälle. Euroopassa tilanne on ollut hankalampi ja tämä artikla tekee tilanteen vielä hankalammaksi.

Automaattifiltterit eivät sinänsä ole uusi asia. Youtube on jo vuosia tunnistanut videoiden musiikit jo latausvaiheessa ja voinut blokata videot tai ohjata niiden mainostulot musiikin omistajille. Jotkut ovat huolissaan siitä, että automaattisuodatus ei pysty ymmärtämään asiayhteyttä. Jos lähetän Youtubeen videon, jossa käytän musiikkia vaikkapa sitaattioikeuden perusteella, ei Youtuben ContentID pysy tätä tunnistamaan ja voi blokata videoni lainvastaisesti, koska ei ymmärrä käyttökontekstia.

Tulevaisuus jää nähtäväksi

Kaikkia sääntöjä koetetaan aina kiertää ja ohittaa, joten on mielenkiintoista nähdä, minkälaisia aitoja ja porsaanreikiä tämä direktiivi luo Eurooppaan. EU-maiden sääntöjen erot johtuvat pitkälti niiden omasta historiasta ja pelisääntöjen yhtenäistäminen on perusteltua. Huonosti sorvattu direktiivi voi kuitenkin heittää kapuloita rattaisiin.

Oppimisen design-tutkija, tietokirjailija, opettajankouluttaja, avointen sisältöjen, lisenssien ja tekijänoikeuksien asiantuntija. Psykologi, koodari, yrittäjä. Yms.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Ville Tavio: EU:n tekijänoikeusdirektiivi ei palvele tavallisen käyttäjän etua

Valokuvat, uutisartikkelit, ohjelmistot ja monet muut ihmisten henkiseen työhön ja luovuuteen perustuvat sähköiset teokset ovat kohdeyleisönsä ja markkina-alueensa kannalta kansainvälisiä. Niiden tekijänoikeussuoja tarvitsee kansainvälistä sopimista.

Digitaalisten teosten laiton kopioiminen ja levittäminen on todellinen ongelma. Toinen ongelma on "arvokuilu" eli tilanne, jossa luovien alojen sisältöjen arvo siirtyy digitaalisten palveluiden tarjoajille, eivätkä tekijät saa oikeudenmukaiseksi katsottavaa osuutta teostensa käytön taloudellisesta tuotosta.

Ongelmiin voidaan puuttua lainsäädännön keinoin, mutta lainsäätäjien pitää luoda digitaalisille markkinoille sellaiset oikeudelliset raamit, että niillä ei aseteta uusia esteitä teosten tunnettavuuden kasvulle ja Internet-palvelujen kehittymiselle. Sen sijaan täytyy pyrkiä tekijänoikeussuojatun materiaalin laillisen ja hyväksyttävän käytön mahdollisuuksien lisäämiseen. Siitä hyötyvät sekä tekijät että yleisö.

Euroopan unionissa on käsittelyssä tekijänoikeusdirektiiviuudistus, joka valitettavasti ei täytä edellisessä kappaleessa mainittua tavoitetta. Ehdotetun tekijänoikeusdirektiivin eräät oleelliset kohdat tuovat tavallisen netinkäyttäjän elämään uusia rajoituksia, eivät parannuksia.

Kyseessä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla. Uudistussuunnitelmaan kuuluu sisällöntunnistustekniikan eli verkkosisältösuodattimien laaja käyttöönotto sekä uusi lehtikustantajien lähioikeus julkaisujen digitaaliseen käyttöön liittyen.

Käyttäjien lisäämää sisältöä tallentaville verkkopalveluiden tarjoajille, kuten Facebookille ja Twitterille, halutaan EU:ssa vierittää niin laaja vastuu palveluihin ladattavista kuvista, kirjoituksista, videoista ja muusta sisällöstä, että muutoksen tosiasialliset vaikutukset vastaavat käytännössä sisällön suodatusvelvollisuutta. Tulilinjalla ovat esimerkiksi meemikuvat ja uutislinkit. Lopputulos riippuu direktiivin tulkinnasta ja soveltamisesta.

Sellaiset verkkopalvelut, joiden taloudelle olisi raskasta käydä pitkiä oikeusprosesseja tekijänoikeuksiin liittyen tai toteuttaa sisällöntunnistustekniikoita, joutuisivat joko supistamaan toimintaansa tai lopettamaan kokonaan. EU:n direktiiviuudistus vaikuttaisi alan kilpailua vähentävästi ja Internet-palveluiden kehittymistä hidastavasti.

Lainopillisten tekijänoikeusongelmien välttäminen houkuttelee palveluiden tarjoajia säätämään sisältösuodattimet mieluummin liian tiukoiksi kuin liian löyhiksi. Se merkitsee, että laillinenkin sisältö voi joutua automaattisesti poistetuksi. Automaattiset suodattimet voivat myös tehdä virheitä, jotka rajoittavat ihmisten itseilmaisua ja sananvapautta Internetissä. Ehdotuksella voi olla kielteinen vaikutus kansalaisten mahdollisuuksiin kommentoida ja keskustella uutisista ja teoksista sosiaalisessa mediassa.

Tekijänoikeuksia koskevaan uudistusesitykseen sisältyy toisena osana kustantajien uusi lähioikeus, jota direktiiviesityksen kriitikot kutsuvat linkkiveroksi. Kustantajalla olisi oikeus määrätä suojan kohteiden kopioimisesta ja tilauspohjaisesta yleisölle välittämisestä. Kustantajat puolustavat esitystä sillä, että uuden lähioikeuden myötä lehdet voisivat lisensoida verkkojulkaisujaan hakupalveluille, mediaseurantapalveluille sekä sosiaalisen median palveluille.

Tässä on ongelmana, että ehdotettu säännös on vaikealukuinen ja tulkinnanvarainen. Uusi kustantajien lähioikeus luotaisiin viittauksella aiempaan tekijänoikeusdirektiiviin. Säädöstekstit pitäisi pyrkiä kirjoittamaan helppotajuisemmiksi.

Ehdotuksesta on vaikeaa saada selkeää kuvaa siitä, miten uutta lähioikeutta konkreettisesti sovellettaisiin, jos direktiiviesitys tulee voimaan. Uhkana on, että muiden julkaisemia uutisia linkittävät verkkopalvelut joutuisivat jatkossa maksamaan uutisten julkaisijoille uutisten suppean esikatselun näyttämisestä ja pienten uutiskuvien näyttämisestä linkkien yhteydessä.

EU:n jäsenmaissa on nyt tarpeen pohtia sitä riskiä, että uudistus voi rajoittaa hakukoneiden ja sosiaalisen median esikatselunäkymiä, hankaloittaa tiedon löydettävyyttä ja vaikuttaa toimittajien työskentelyyn tavoilla, joita on vaikea edes ennakoida.

Internetin suurpalvelut, kuten Google ja Facebook, pystyvät maksamaan lisenssimaksuja ja palkkaamaan asianajajia lupa-asioiden käsittelemiseen. EU:ssa esitetystä sääntelystä kärsisivätkin ennen kaikkea pienemmät palvelut, joiden resurssit ovat vähäisemmät. On arvioitu, että myös pienet uutisjulkaisijat jäisivät häviäjien rooliin.

Tiedonhaku voi keskittyä yhteen tai muutamaan vaikutusvaltaiseen palveluun, joilla on kattavimmat lisenssisopimukset. Sen seurauksena olisi Internetistä EU-alueella löytyvän tiedon yksipuolistuminen tai polarisoituminen.

Perussuomalainen kansanedustaja, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Janne Paalijärvi: Vesittyvä tekijänoikeusdirektiivi voisi olla askel oikean suuntaan, etenkin ilman tuhoisimpia artikloja

Euroopan unioni on luomassa uutta direktiiviä tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla. Yhtenäisten sisämarkkinoiden tavoite on oikea, ja on itseasiassa ollut myös eräs Suomen piraattipuolueen tavoitteista. Valitettavasti hyvää tarkoittavaa direktiiviä ei ole viety uudistuksissaan tarpeeksi pitkälle. Direktiiviä ollaan lisäksi erityisesti pilaamassa kahdella artiklalla, jotka läpi mennessään muuttaisivat perustavaa laatua olevalla tavalla sitä, miten EU:n kansalaiset nettiä pystyvät käyttämään.

EU:n yhteinen digitaalinen markkina-alue olisi hyvä asia

Euroopan tekijänoikeuden alaisen sisällön markkinat ovat perinteisesti olleet hyvin pirstaleiset. Tämä johtuu osaltaan vahvoista kansallisista tekijänoikeusjärjestöistä ja alueen 24 eri kielestä. Yhteinen digitaalinen markkina-alue helpottaisi toteutuessaan teosten tulemista kuluttajien saataville koko unionin alueella, mikä on hyvä asia.

Pientä hyvää

Suunniteltu direktiivi sisältää myös monia pieniä hyviä asioita, esimerkiksi huolen kulttuuriperintöjen säilyttämisestä. Erilaisten arkistointilaitosten ongelma perinteisesti on ollut taistelu tekijänoikeusjärjestöjen kanssa oikeudesta saattaa vanhoja julkaisua arkistoinnin piiriin. Direktiiviehdotus väittää helpottavansa lisenssikäytäntöjä, sallimalla laajamittaisemman digitoinnin ja parantavan EU-kansalaisten pääsyä kulttuuriperinnöksi katsottavaan materiaaliin.

Artiklasta 9 löytyy kirjaus, jossa vaaditaan säännöllistä vuoropuhelua kaikkien tekijänoikeusasioiden sidosryhmien kanssa. Ensimmäisenä on ilahduttavasti mainittu käyttäjät! Pidän tätä merkittävänä asiana. Toivon, että takana ovat ne ajat, jolloin hajanaisten kansalaisjärjestöjen resupekkalähetystöjen piti itse olla jatkuvasti kärkkymässä tilaisuutta tulla kertomaan lainsäätäjille käyttäjien näkemyksistä ja kannoista.

Myös artikla 14 avoimuusvelvoitteesta on hyvä kirjaus. Kyseinen kirjaus oikeuttaa teosten varsinaiset tekijät saamaan tarkkaa ja ajantasaista tietoa siitä, miten heidän teoksiaan on lisenssoinnin kautta hyödynnetty.

Artikla 11: "Linkkivero"

Direktiiviehdotuksen suurimmat ongelmat kohdistavat artikloihin 11 ja 13. Artikla 11 ongelmista on julkisuudessa keskusteltu (vähäisessä määrin) nimellä "linkkivero". Virallisesti artiklan otsikkona on "Lehtijulkaisujen suoja digitaalisten käyttöjen osalta". Kun tutkitaan direktiiviehdotusta ja sen viitteitä havaitaan, että lehtijulkaisujen kustantajille halutaan digitaalisten julkaisujen osalta antaa yksinoikeus "sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen".

Neuvottelupöydissä on ankarasti lobattu tulkintaa, jossa tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Facebookkiin ja muihin sosiaalisiin medioihin pudotetuista linkeistä generoituvat esikatselukuvat ja -tekstit muuttuisivat maksullisiksi. Tällä halutaan iskeä mm. Googlea, Facebookia ja Twitteriä vastaan ja ohjata rahavirtoja lehtijulkaisijoille.

Mikäli tämäntyyppisestä linkkaamisesta joutuisi maksamaan, se olisi todella suuri ja haitallinen paradigmanmuutos eurooppalaisessa Internetissä. Äärilobbarit ovat ottaneet esille neuvotteluissa myös tulkinnan, jonka mukaan jokainen linkki, joka sisältää mitään itsessään tekijänoikeudella suojattua tietoa, esimerkiksi otsikon, joutuisi maksun piiriin. Asian kaikkia kerrannaisvaikutuksia on vaikea arvioida. Pahimmassa tapauksessa some-firmat keräisivät linkkimaksut asiakkailtaan. Saisimme ehkä myös uuden tekijänoikeusjärjestö Linkistön. Sekavaa, jopa hullua.

Entä, ketkä sitten eivät perisivät linkkiveroa? Todennäköisesti sellaiset tahot, joille lisenssimaksujen sijaan on tärkeämpää levittää omaa ideologiaansa mahdollisimman laajalle. Todennäköisesti siis ääri-ideologioihin erikoistuneet uskonnolliset ja poliittiset, jopa ns. valemediasivustot. On hätkähdyttävää, että EU-mallissa näiden sivustojen painoarvo ja määrä ihmisten mediakulutuksessa kasvaisi. Tätäkö haluttiin? Enpä usko.

Artikla 13: "Meemituho"

Artikla 13 sisältää meemituhonakin kerrotun ongelman. Direktiiviehdotus vaatisi suurien digitoimijoiden järjestämään ennalta vahvan sisällöntunnistustekniikan, joka estäisi materiaalien lataamisen palveluihin, mikäli nämä olisivat tarpeeksi samankaltaisia lisensoimattomien, tekijänoikeuden alaisten sisältöjen kanssa. Kyseessä on selkeä ennakkosensuurimekanismi, joka pahimmassa tapauksissa vaikeuttaisi todella pahasti erilaisten meemikulttuurien ja remix-teosten kehittymistä ja levittymistä. Artikla 13 on ehdotuksen pahin kohta.

Yhteenveto

Ehdotettu tekijänoukeusdirektiivi sisältää monia pieniä hyviä asioita, mutta on päätoivoitteisiinsa nähden vesittynyt. Se sisältää lisäksi 2 äärimmäisen pahaa artiklaa, jotka peruuttamattomasti muuttaisivat tapaa, jolla eurooppalaiset Internettiä käyttävät. Direktiivin uudellentarkasteluajaksi määritelty 5 vuotta on pitkä aika digitaalisessa ympäristössä.

Janne Paalijärvi on pitkäaikainen Piraattipuolueen aktiivi, Espoon varavaltuutettu, diplomi-insinööri ja IT-alan persvakomies.

Näytä teksti kokonaisuudessaan >>

Oliko artikkeli liian lyhyt, sopivan mittainen tai liian pitkä? Kuinka hyvin artikkeli onnistui tuomaan erilaisia näkökulmia esille? Jäitkö kaipaamaan tiiviimpää tai syvällisempää otetta? Olisitko kaivannut jotain näkökulmaa, joka nyt jäi puuttumaan?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here